tiistai 17. helmikuuta 2015

Kissat vastaavat haasteeseen + VAUVAUUTISIA!!!!!

Saatiin keskiviikon kissakornerista Jupilta, Lenniltä ja Orbitilta haaste :) meidän pitää vastata viiteen kysymykseen ja sitten keksiä omat joillekin onnellisille haastettaville, kjäh kjäh :D pahoittelen normaalia pienempää tekstiä, blogger, mitä sä aina itseksesi teet :(

Saimme tälläiset kysymykset:



Mikä on sun lempipaikka nukkua?
-Aika paljon tykätään olla siellä missä ihmisetkin. Jos ne on sohvalla niin mekin ollaan. Jos sängyssä niin mekin halutaan sinne! Yleensä nukutaan sängyssä päivällä. Pipsa on välillä vähän arka ja menee peiton alle piiloon. Tässä ollaan piilossa ( epäilyttävä möykky peitossa ) kun äiti suihkutteli suihkepullolla jotain siivoushommia. Inhottavaa! Saan aina suihkepullosta jos syön kukkia :/



Ootko enemmän halikamu vai etätoveri?
 - Ollaan halikamuja molemmat. Pipsa tykkää kaikista ihmisistä ja lapsistakin. Liisa on vähän etäisempi mutta rohkaistunut nykyään. Jos vaan ihminen haluaa hoitaa niin saatamme tulla heti syliin tai kahvipöytään, me ei arastella! Ollaan hyvin sosiaalisia, jos ovikello soi niin juostaan heti vastaan että kuka tulee!



Onko sulla jotain tosi pahoja tapoja?
 - Liisa kakkii lattialle laatikon viereen jos laatikko on vähänkään likainen. Muuten se on kiltti. Pipsa syö kukkia...ja johtoja...ja karvataan kaikki vaatteet jos sattuu joku jäämään esille. Pipsa menee myös laukkuihin ;D ja sängyn petaaminen...peiton alta saattaa löytyä aina Pipsa-yllätys :D





Mitä ottaisit mukaan autiolle kiipeilypuulle?
- No äitin tietysti *awwww*



Jos sun olis pakko valita niin pukisitko päällesi paidan vai housut?
- En halua vastata tähän. Älkää pliiis naurako!!! Äiti on välillä ihan tyhmä!!!!
 


 Me haluttaisiin haastaa:

Keksimme teille seuraavat kysymykset:

- Mikä on teidän lempituhmuuspuuha josta omistajat ei tykkää yhtään?
- Mikä on lempileluvinkkisi muille tovereille, mistä lelusta he varmasti pitäisivät?
- Onko sulla jotain outoja tapoja?
- Mitä teet jos olet häpeissäsi?
- Mikä on sellainen kotityö jossa mieluiten haluat olla apuna?

-Pipsa ja Liisa 


Aiemmin jo vähän vihjailin ja osa teistä arvasikin. ELI MEILLE TULEE VAUVA!!!!! 

Koiravauva :) ollaan pidempään jo katseltu sopivaa koiraa, ei haluttu ottaa mitä vaan koska en halua mitään isoa ja hankalasti koulutettavaa jonka kanssa on joku päivä pulassa. En halua ottaa koiraa kun sen saa vaan jostain ja ei tiedä millainen siitä kasvaa. Mulla ei kuitenkaan ole kokemusta koirista, porukoilla ja mulla on ollut vaan kissoja. Miehellä on kokemusta mutta on aika paljon töissä joten mun harteille se koira enimmäkseen jää. 

Halusin keskikokoisen koiran joka mielellään lenkkeilee mun kanssa. Luonteen piti olla kiltti ja sopeutuvainen. Mies sitten hommasin koiran tuttaviltaan joiden kiltin koiran tiesi tekevän pentuja. Pentujen emo on Lapinkoira ja isi Belgianpaimenkoira. Emo on semmonen ihana karvaturrikka :) 

Varattiin pentua puhelimitse ja lauantaina käytiin katsomassa pieniä. Kyllä ne olivat niin hellyttäviä. En malta olla hiljaa enää koska en malta odottaa ja olen niin innoissani! Tietysti vähän pelottaa että tulee joku takapakki mutta pidetään peukkuja!!! Otin pennuista ja emosta kuvia mutta en laita niitä tähän. Kun en ole kysynyt lupaa ja ei vielä olla tarkkaan valittu omaa pentua.

Lukijoissa onkin kissa- ja koiraihmisiä ja haluan jakaa tätä asiaa teidän kanssa :) ja haluan kysellä lisää vinkkejä.

Eli mitä minun pitää ottaa huomioon pennun tullessa? Mietin että kaikki mahdollisen vaaralliset kissanlelut, pikku hiiret ja linnun isot sulat? Pentu varmasti järsii kissanlelujakin vaikka ostaisi omiakin.

 "Pieni suklaapuoti" pitää myös laittaa eristykseen, mihin koira ei pääse mutta kissat pääsee. Mietin että eristän loppupään taloa portilla ja helpotan kissojen portin ylitystä molemmin puolin olevilla taloustikkailla. Koirat tunnetusti taitaa himoita kissan kakkoja? Ja kissat pääsee halutessaan rauhaan loppupäähän taloa mihin koira ei pääse.

Miten opetan omaan petiin miehen puolelle sänkyä? Sänkyyn ei saa tulla, kissoille on oma peti mun puolella sänkyä mutta kisut saa olla sängyssäkin.

Olen sekaisin ruokien kanssa. Aion opettaa raakaruokintaan ja tehdä itse puuroa. Mutta mikä on hyvä ruoka pentuna? Nappula ja märkäruoka? Mieluiten Mustin ja Mirrin valikoimasta. Tai jos Kuopiolaiset lukee niin Oscarin tehtaan valikoimasta.

Yksi huolenaihe on Liisa. Pipsa tykkää kaikista ja en usko olevan mitään ongelmaa koiran kanssa. Mutta Liisa on ärhäkämpi ja varmasti mustankipeä kun hellin pentua. Pelottaa että se repii pentua heti kun silmä välttää tai jos pentu on niin tyhmänrohkea ettei osaa suojautua. Miten saan rauhan tässä asiassa kun pelottaa että jotain tapahtuu kun olen töissä?

Ja muitakin koiravinkkejä otetaan vastaan!

70 kommenttia:

  1. Moi, täällä ihana Blackie :))) ja kiitos haasteesta!
    Täytyy sanoa että mmm aaah ja ooh miten ihanat halikamut!!! ja nukkuvat tosi kivalla päiväpeitolla muuten :D
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon päiväpeittoon on myös kiva oksentaa :D mielellään kuudelta lauantai-aamuna!
      - Liisa

      Poista
  2. Voi mitä suloisuuskuvia ja -UUTISIA <3 Roduista päätellen aika kilttiluontoinen kaveri tulossa vaikka eihän siitäkään voi olla varma :)

    Meidän porukoille tuli vuosi sitten kaksi ulkokoiraa. Toinen niistä pääsi sitten vahingossa vapaaksi, eiköhän just sillä hetkellä toinen kissoista ollut ulkona myös. Kissan hermot ei kestänyt jahtausta ja se muutti itsekseen läheiseen maataloon. Toivottavasti teillä menee tutustuminen vähän paremmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että on yhtä kiltti kuin äitinsä ♡ voi ei, kissaparka! Varmasti tuollaisesta jää traumat! Mutta onneksi pääsi uuteen hyvään kotiin :)

      Poista
    2. En halua olla nyt ilkeä ano, mutta suosittelisin käydä tutustumassa vielä pentujen isäänkin. (Mieluiten sisällä ja pienellä lenkillä, että näkee sen suhtautumista vähän eri asioihin.) Belgianpaimenkoirat (mikä muunnos, näyttely- vai käyttölinjainen? Nämä vaikuttavat myös paljon.) ovat palveluskoiria ja te olette etsimässä seurakoiraa.

      Belgit ovat alunperin kehitetty paimenkoiriksi, jotka paimentavat eläimiä näykkimällä niitä kintereisiin, jos ne eivät muuten liiku koiran haluamaan suuntaan. Sen takia belgeillä on taipumusta näykkimiseen ja ne alkavat helposti paimentaa kaikkea liikkuvaa, kuten kissoja, lapsia, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä... Tähän on tietysti mahdollista vaikuttaa koiran aktivoinnilla ja koulutuksella! Belgeillä (etenkin käyttölinjaisilla malinoiseilla) on jalostettu koko ajan lisää "potkua" (korkeammalle nostettava vireystila, korkeampi saalisvietti, korkeampi puolustushalu jne.), mutta valitettavasti koirien hermot eivät kestä viettien lisäämistä loputtomiin. Tällainen koira saattaa esim. saada kierroksensa niin korkealle toisen koiran ohituksessa, että nappaa lopulta omistajaansa tai mihin tahansa lähellä olevaan liikkuvaan kohteeseen kiinni. (Eräs hoitokoirani on tehnyt minulle näin, eikä tilanne ole erityisen mukava. Kyseessä ei ollut belgi.)

      Belgianpaimenkoiria käytetään kuitenkin suojelukoirina, poliisikoirina ja armeijan koirina ja se kaipaa runsaasti tekemistä. Muutakin kuin lenkkeilyä, jolla harvemman belgin saa väsymään. Belgien luonteet vaihtelevat laidasta laitaan, joten suosittelisin todellakin tutustumaan isään! Yksi lempiroduistani, mutta väärissä käsissä siitä saa paljon murheita itselleen, ympäristölleen ja eniten koiralle itselleen. Harvemmin ihmiset kokevat menettäneensä mitään jos ottavat ns. liian helpon koiran, kuin jos ottaa koiran jolle ei pärjääkään.

      Teillä onneksi emo on se "helpomman rotuinen", joten sen luonne tulee kuitenkin näkymään pennuissa enemmän kuin isän. Ovathan vanhemmat terveystutkittuja? Itse en ottaisi pentua, jonka vanhemmat eivät ole PEVISAn kriteerejä täyttänyt. Kumpikin näistä roduista kuuluu PEVISAan. Sekarotuisuus ei takaa terveyttä vaan pennuille voi tulla kummankin rodun terveysrasitteet.

      Tuire Kaimion pennun kasvatus-kirja on ollut aloittelevien koiranomistajien suosiossa. Turid Rugaasin rauhoittavat signaalit on myös hyvä kirja, joka auttaa ymmärtämään oman koiransa käyttäytymistä.

      Suosittelen pentujen perustottelevaisuus treeneihin osallistumista. Pentu sosiaalistuu, voit kysyä ohjaajalta apua kaikenlaisiin koirajuttuihin ja tutustua muihin koiranomistajiin. Lisäksi opit itse opettamaan perusjuttuja koirallesi ja tekemään sen kanssa yhteistyötä. Tutustu huolella emon ja isän rotuihin, kysele paljon kasvattajalta ja ole riittävän kriittinen. Pentua voi alkaa raakaruokkimaan heti kun se on tottunut uuteen kotiinsa. Netistä löytyy paljon tietoa luonnonmukaisesta ruokinnasta ja barffauksesta. Monet eläinkaupat myyvät raakaruokia ja hekin osaavat auttaa koiran ruokinnassa. Ja pennun ulottumattomiin kaikki sellainen, mikä ei missään nimessä saa mennä rikki!

      Onnea pennunhankintaan ja pahoittelut kirjoitusvirheistä! (Hävitin tämänkin viestin sen kolme kertaa kun puhelin vähän kenkkuili...)

      Poista
    3. Kiitos sinulle kattavasta infosta! Tuli paljon tietoa ja mietinnän aihetta. Ilmiselvästi tiedät paljon koirista, kiitos kun jaksoit kirjoittaa pitkästi. En tiedä onko mahdollista tutustua isään ollenkaan, en tullut kysyneeksi. Kyllähän käymme vielä pentujen luona joten pitää sitten kysellä vähän enemmän :)

      Poista
  3. Uih. <3 Itselläkin on hirmuinen koirakuume muttei vielä ole ajankohtaista, ehkä joskus tulevaisuudessa. :) Jos vain mahdollista niin sanoisin, että koira kannattaa ottaa niin, että pystyy joko tekemään töissä vähän lyhyempää päivää tai ottamaan jonkun verran lomaa - ei jää pentu heti yksin ja toisaalta eihän sitä töissä jaksa keskittyä kun mielii kokoajan kotiin xD Sinälläänhän lemmikit eivät aikakäsitystä omaa eli se oletko poissa 10min vai 6h on heille aivan sama asia.. Itse luin aikoinaan ensimmäistä koiraa ottaessani koirakirjoja ja vierailin lemmikkifoorumeissa ym. mutta sanoisin, että kun maalaisjärki pelaa niin hyvin pärjää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiset päivät pitää ajoittaa viikonlopulle. Että ehtii pentu tottua edes pari päivää ennenkuin hävitään päiväksi töihin. Ellei satu jompikumpi olemaan kotona.
      Minäkin lainasin kirjastosta koirakirjoja ja paljon olen kokemuksia kysellyt. Että saisi ooetettua ja koulutettua perusjutut :) jotain jäi mieleen mutta maalaisjärjellä pääsee pitkälle :)

      Poista
  4. Eläinvauvat ovat aina tervetulleita! <3
    Tärkeintä kai on tottuu koira jotenkin kissojen maailmaan. Kissat ovat tarkkoja reviiristään.
    Jos kissasi antavat leikata kynsiään, tee se juuri ennenkuin koiruli tulee taloon. :D
    Ja mikä tärkeintä: ehdottomasti antaa huomioita yhtä paljon kaikille, etteivät kissat menetä hermojaan. Tämän varmasti tiedätkin, enkä epäile yhtään! Mutta joissain perheissä lähinnä lapsen tullessa taloon - eläin jää täysin heittopussiksi, mikä on surullista.
    Ja sitten kuvia kehiin, kunhan koiruus on kotiutunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, meille kyllä mahtuu ♡
      Tuo on tärkeä pointti jota olen miehellekin tolkuttanut. Että huomiota kaikille ja erityisesti Liisalle. Ettei tule syrjitty olo ja kateus pennun saamasta huomiosta. Kaikki kuitenkin ovat yhtä tärkeitä vaikka pentu on ihana ja pentuaika lyhyt niin kaikista tykätään yhtä paljon. Siitä on kuitenkin 10 vuotta kun mulla on pentu ollut joten odotan tosi kovasti! Että pääsee hellimään :) saatte kuvia kyllä heti kun pentu tulee ♡

      Poista
  5. Mallen puput kiittävät haasteesta :). Ne ei nyt ehtinyt tulla koneelle näpyttelemään, kun on aamuriehumisten aika. Onneksi äiti-orja tekee mitä käsketään ja naputtelee kiltisti näppäimistöä!

    Meilläkin on vauvauutisia, mutta niistä lisää myöhemmin. Tiedän kuitenkin miten innoissasi olet ja toisaalta peloissasi, koska tuntemattomia tekijöitä on niin paljon. Kai se on vaan niin, että yrittää saada niin paljon tietoa asioista kuin mahdollista ja sitten jossain vaiheessa vain heittäytyy tuntemattomaan. Asioilla kun tuppaa olemaan tapana järjestyä eikä kaikkea voi kontrolloida, vaikka mitä tekisi.

    Onnea jo etukäteen perheenlisäyksestä ja terkkuja/rapsuja Pipsalle sekä Liisalle <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä äiti-orja :) näinkin sen kuvan ja vihjeen ♡ ihanaa ♡ kisut saavat terveiset kun menen kotiin :)

      Poista
  6. Kiitos haasteesta! :D

    Onnea uudesta perheenlisäyksestä! <3 Mulla oli nuorena lapinkoira ja se oli aivan ihana yksilö! Meillähän tuo meidän Morse oli iso jo pentunakin ja se teki tuhoja (vaikka oltiin useampi viikko kotona sen kanssa) siihen asti, kunnes älyttiin laittaa koira pienempään tilaan meidän poissaollessa. Osa pentukoirista ahdistuu suuren tilan vuoksi, ne kokevat, etteivät hallitse tilaa. Tämän neuvon kun olisi kuullut aikoinaan niin meillä olisi säästynyt keittiön tuolit, useita listoja, seinää ja mattoja. :D Koira oppi sisäsiistiksikin heti kun älysimme rajata sen yksinolon yhteen huoneeseen. Tietysti pentuvaiheen jälkeen Morse asustaa koko taloa. Ainoastaan öisin se ei pääse makkariin, meillä on portti siinä, mutta sekin on vain miehen astman vuoksi. Morse oli vähän erikoinen jo pentunakin, yleensähän ne nukkuu paljon, mutta me ihmeteltiin etteikö se koskaan nuku?!? :D Hyvin energinen yksilö edelleen, mutta onneksi on perso herkuille, täten helppo motivoida. :D Mä valitsin edellisen koiran jälkeen labbiksen pelkästään luonteen perusteella, sillä mulle koirassa tärkeintä on luonne. Koiran pitää suhtautua iloisesti ihmisiin (mitä tämä tekee vähän liiankin hyvin), sillä pitää olla suuri miellyttämisen halu omistajaa kohtaan, eikä se ole vain yhden ihmisen koira. Juuri tällaiseksi tää meidän hurtta on osoittautunutkin. :D

    Niin ja tietysti kannattaa selvittää onko lähistöllä pentukouluja, meille niistä oli ainakin hyötyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pentukoulu pitää selvittää, luulen kyllä että kaupungissa olisi. Apua, onko se siis uhkarohkeaa jättää pentu koko taloon, pistääkö ne kissojen kanssa ranttaliksi....
      Oliko Morse yksin, ei ollut eläinkavereita? Vaikuttaako eläinkaverit siihen tilan hallintaan ja ahdistukseen? Onko helpompi sopeutua kun on jo eläimiä talossa? Itse kuvittelisin että pentu pelkäisi jäädä yksin isoon taloon..ja sitten järsisi ja tekisi luvatonta mitä se ei ymmärrä tuhmuudeksi.

      Poista
    2. Jokainen koira on yksiö joten ei näitä pysty varmaksi sanomaan. :) Meidän koira oli päivisin yksin kun me oltiin töissä. Meillä ei ollut muita eläinkavereita. Toiset saattaa nukkua koko päivän, toiset kaipaa aktivointia. Voihan se olla, ettei teidän pentu tylsisty lainkaan ja kissat pitää seuraa. Yksinolo kannattaa aloittaa pienistä ajoista ja pikkuhiljaa pidentää niitä. Siinä näkee miten koira käyttäytyy ollessaan yksin. En tiedä pelkäsikö meillä Morse pentuna, ainakaan se ei sellaisia merkkejä osoittanut, mutta pienemmässä tilassa se vain oli rauhallisempi ja keskittyi aktivointileluihin ja nukkumiseen eikä muuhun. Muutenkin tuosta meidän koirasta on sanottu, että se kannattaisi käyttää luonnetestissä kun ei se tunnu hermostuvan mistään. Se ei aristele muita kuin sinisiä isoja asioita (niin hullulta kuin se kuulostaakin). :D Luulen, että meillä tuon luonne on sellainen (se seuraa kaikkea ja on heti valmis kaikkeen), että ollessaan pienessä tilassa sen oli helpompi olla seuraamatta kaikkea ja näin rentoutua paremmin.

      Enemmän mä luulen, että teillä kissat ei tykkää uudesta tulokkaasta, mutta koira tykkää niistä. :D

      Poista
    3. Näinpä, minä luulen kanssa että kissat on tosi varuillaan koirasta ja koira on niin tyhmänrohkea että haluaa vaan tutustua :) nythän se on kissapaikassa ja kun pennut kasvavat, pääsevät tutustumaan kissoihin. Mutta nyt mä lähden kirjastoon hakemaan niitä kirjoja ;)

      Poista
  7. Pakko myöntää, että en yhtään pidä koirista. :D tai siedän niitä niin kauan kun ne ei ole omia ja tule meidän asuntoon, ne haiseekin ikävästi koiralta. :D
    Mutta jos epäilet, että kissat voi käyttäytyä eitoivotusti uutta vauvaa kohtaan, niin feliway haihdutin on hyvä. Sen pitäisi auttaa kissoja sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin ja rentouttaa niitä. Ja kun pentu tulee, niin alkuun syötät sitä ruokaa, mihin se on tottunut ja kai sen voi jo pentuna totuttaa raakaruokaan, on vaan oltava TOSI tarkka siitä, että se saa kaikki tarpeelliset vitamiinit yms. Huh, raakaruokinta olisi kyllä hyvä valinta, mutta siihen perehtyminen loputon suo, niin en edes uskalla ajatella sitä vaihtoehtona meille. :D
    Onnea uudesta perheenjäsenestä ja onhan ne vielä pentuna söpöjä. ;) niinkuin ihanat Pipsa ja Liisa kaikissa näissä kuvissa, voi söpöläiset! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui mainita että kissat syö raakalihaa. Mustin ja Mirrin broilerinpiira ja sydän kelpaavat tosi hyvin. Pipsalle sekoitan Whiskasiin ja Liisalle eläinlääkärin ruokaan. Minusta raakaruokinta tuntui hankalalta mutta aloitin sen broilerista ja jauhelihapullista ( Oscar ). Kokeile!
      Se just kun ei ole kokemusta koiran ruokinnasta niin se maailma tuntuu hankalalta. Kun niitä ruokia on tuhottoman montaa erilaista :) ja ne vitamiinit piti muistaa mutta osassa raakalihapakasteissa ne näyttivät olevan valmiina :)

      Poista
  8. Hahaa, tiesin! Muistatko kun joskus kirjoitit et ostit talvikengät kun sulla ei ollut kunnollisia ulkoiluun tjsp? Arvasin et otatte koiran! :D

    Voin kirjoitella lisää illemmalla, nyt tarvii mennä kouluun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan muistan, koiraa minä sillä vihjailin ;D

      Poista
    2. Nonnih, kyl mä sen tiesin! :D

      Ootkin saanut jo tosin paljon neuvoja ja kirjoista saa lisää... Toi ruokajuttu, vähän vaihtelee yksilöittäin mikä merkki on hyvä, riippuu rodustakin. Meillä on parhaiksi todettu Frank's, Nutro ja Proformance, ja noita mun klinikkaeläinhoitajakaverikin on suositellut. Yrjölän puuro (eli se koirien uunipuuro) on kanssa tosi hyvää, tietysti kaikille mutta kasvaville pennuille varsinkin.

      Kyllä se hyvin menee. Meillä on tuo oma riiviö nyt 5 kk ja on ihan uskomattoman helppo pentu edelliseen verrattuna, saas nähdä meinaako se puberteetistakin selvitä olemalla noin helppo. Todennäköisesti se on kohta ihan hirviö. :D

      Poista
    3. Tsemppiä sinnekin :) nauti pentuajasta! Hyvä että kaikki on mennyt kivasti :) lainasin kirjastosta Tuiren kirjat ja niissä onkin lukemista. Ja olette antaneet paljon näkökulmia ja juttuja joita en itse osannut ajatella :)

      Poista
  9. Onnea uudesta perheenjäsenestä!
    Neuvoja varmaan satelee jos jonkinlaisia :) Minä tykkään Tuire Kaimion kirjoista. Ovat sellaisia tervehenkisiä ja maalaisjärkisiä opuksia. Paikoin ehkä opetukset ovat tooooosi hitaita ja monivaiheisia, mutta oman koiran tason oppii tuntemaan aika pian.

    Tärkeintä on minusta se, ettei anna koiran söpöyden hämätä! Koulutuksen voi alkaa HETI koiran saavuttua kotiin. Se ei tarkoita tietenkään kahdeksaa tuntia tiukkaa tottistreeniä joka päivä, vaan leikin varjolla tiettyjen tapojen opettamista. Älä anna purra ja näykkiä, vaikka se ei sattuisi ja on hullunkurisen söpöä, kun se pieni sillä tavalla "taistelee". Se on helppo karsia nyt pois, kun sitten vasta myöhemmin. Söpölle pennulle kuin huomaamattaan on helppo antaa joitakin asioita periksi, joita sitten koiran ollessa vanhempi katuu.

    Onnea vielä!

    Terkuin

    Morre ja 1,5-vuotias colliepoika Velho

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuiren kirjaa suositeltiin ylempänäkin, pitää hakea kirjastosta! Kiitos vinkistä :)
      Minähän olen sellainen lellijä ja antaisin söpöyden hämätä. Siksi ajattelin että kyllä se koulutus pitää ottaa tosissaan. Pari koulutuskirjaa luin ja ei se hankalalta asialta tuntunut kun sen ottaa mukaan arkirutiineihin. Terkkuja Velholle :)

      Poista
  10. Onnea vauvan tulosta. Kisuilla kesti tottua koiraan jonkin aikaa, etenkn mustalla Onnilla ja tinttailikin muutamia kertoja Samua. Samu hörhelsi liian lähelle. Mutta nykyään vaikka kulkevat Samun päältä, koska Samu ei enää piittaa.

    Kisujen ruuat jouduttiin toki nostamaan ylemmäs, muuten Samu hotkisi nekin. Hyvin toimii kisut sängyssä ja Samu ei ole meidän makkarissa edes. Koira oppii nämä jutut jatkuvan toiston kautta. :)

    Aurinkoista viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa viikkoa Tiialle ja koko eläinlaumalle :) toivottavasti meilläkin menee kaikki yhtä hyvin ;)

      Poista
  11. Ihana postaus! Teillä on niin kerrassaan suloiset kissut siellä. :) Ja paljon onnea vaavin kanssa! Koiratkin ovat ihania. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina :) onhan ne suloisia kavereita ja niin tärkeitä mulle. Pentua odotellaan tosi kovasti ♡

      Poista
  12. Onnea tulevasta koirasta <3!

    Ihan muusta aiheesta kysäisen silläkin uhalla, ettet voisi vastata: miksi hitossa et ole Purkkimafiassa? Jos jotain blogia sinne itsestäänselvästi odotin, niin sinun :-/. Ei sillä, kyllä tänne sitä klikkailen lukemaan, mutta ihmettelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia :) kyllä minä voin vastata. Minua ei ole kysytty mukaan :) Mukava kuulla että bloggasin millä alustalla hyvänsä, mun maailman parhaat lukijat lukevat blogiani ♡

      Poista
    2. Tänne tullaan. Törkee moka mukaankyselijältä! Tämä on siis objektiivinen arvioni asiasta ;). Asiallisesti sanottuna ihmettelen sitä siksi, että yhteisöön on otettu mukaan blogeja, joissa julkaistaan hyvin harvakseltaan. Ei lukijana sellaista jaksa. Toki tajuan, että monipuolista kattausta on haettu, mutta mun käsitykseni mukaan se olisi saavutettu siten, että ensin olisi pyydetty kynsipuolelta sinut ja sitten mietitty, kuka sitä täydentäis <3.

      Poista
    3. Höh sinun kanssas :DD kiitos kivoista sanoistasi :) hienohan tuollainen yhteisö on ja eihän sitä tiedä miten se kehittyy tulevaisuudessa. Ja onko tulossa muita samantyylisiä blogialustoja, ei tiedä, olen avoin kaikelle ;)

      Poista
  13. Hah, loistava postaus. Onnea tulevasta perheenlisäyksestä! :D

    VastaaPoista
  14. Onnea koiravauvasta.Mua arveluttaa vähän miten kisut reagoi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minuakin :) mutta jospa se menee hyvin ja ei tapahdu mitään repimistä. Ajan kanssa varmasti tottuvat :)

      Poista
  15. Aikaa ja hermoja, etenkin jälkimmäistä! Toistoja, toistoja ja toistoja. Johdonmukaisuutta ja järkähtämätön asenne kun jotain päätetään. Hermot menee jossain vaiheessa ihan varmasti, pentu kun maistelee kaikkea ja huomaa kyllä mitä saisi ja mitä ei saisi syödä, jälkimmäisellä kun saa enemmän huomiota.
    Nappularuoka on hyvä pentuna, kun kasvua pystyy vähän valvomaan, vaikka lappari-belggari ei kauhean suureksi kasva :)
    Ja niitä hermoja :D
    T. Helisemässä oleva 14-viikkoisen Irlanninsusikoiran omistaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, onnea sinnekin vauvasta ja paljon hermoja...no nämä kissat jo raastavat hermoja että en tiedä voiko niitä enempää menettää jos yksi elukka tulee lisää ;D tänäänkin ekana kun kotiin tulen niin ruoki elukat, siivoa kakat laatikosta, siivoa enimmät sotkut ja metsästä pölypallot lattialta vaikka toissapäivänä imuroit ;D
      On tässä laumassa puuhaa ja olen nähnyt niin paljon tuhoja näitten takia että en usko että mikään jaksaa yllättää. Kengät piiloon, johdot on jo suojattu kissan takia. Kukkia ei ole lattialla ja aika valmiiksi suojattu turvallinen koti muutenkin. Jätösten siivoamiseen on tietysti varauduttava ja tietysti ylipäätään pennun kouluttamiseen ja siihen miten se vie aikaa mutta ei silti malttaisi odottaa :)

      Poista
  16. Meidän Mikki taisi olla Sepin aikaan noin. 2 viikkoa, kunnes katosi. Ihan hyvin otti vastaan, kun eihän se käynyt sisällä kuin syömässä ja nukkumassa, mutta ärsyttävintä oli se, kun Mikki halusi tulla sisälle, se hyppäsi olohuoneen ikkunalaudalle, mistä Sepi riehaantui ja alkoi kamala haukkuminen... Ja sitten kun meni avaamaan oven ja huutelemaan, niin Mikki päätti, että enpäs tulekaan! :D

    Meille kasvattaja antoi ruokavinkkejä (mitä itse on syöttänyt), mutta se kun alkoi tökkimään, niin sitten piti vaan kokeilla. Royal Canin nirsoille koirille oli pitkään raksuvalinta, märkäruokaa söi mitä milloinkin, kunnes vanhuus tuli ja alkoi dieetti (omat ruoat) ja lääkkeet.

    Mie veikkasin, että kannattaa totutella muihin koiriin/ihmisiin, sillä meidän Sepi eli lapsiperheessä silloin ja se lapsi roikkui koirissa, joten siitä tuli Sepille lapsikammo ja alkoi murisemaan jos tuli lähelle. Mutta nyt se on vanhemmiten heltynyt ja lapset kun ovat kasvaneet, niin ei mitään ongelmia. Ihmisten kanssa ei ole ikinä ollut ongelmaa, ainoa on vain se, että haluaisi olla kaikkien kaveri... :D

    Ja se yksinoleminen.. Pennuille ehkä jotain virikettä (älypeli tmv.), radio päälle ja ei tietenkään ekalla kertaa tuntikausiksi yksin, vaan pikku hiljaa ja autokyytiinkin voisi totutella, jos käy lääkärissä jne.

    Miun naapuri lähtee aina tunniksi pois ja se koiran ulina on raastavaa, jospa se siitä, kun ei sitä kovin kauaa jaksa kerrostalossa kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä keskustelttiin miehen kanssa että jos saisi vapaata pennun ekaksi työpäiväksi. Virikkeitä varmasti ostan ja onhan nuo kissat...kyllä tämä eläintarha virikkeet löytää :) kyllä ehdottomasti meillä pääsee auton kyytiin ja veljen lapsiin tutustumaan. Se minua harmittaa kissoissa ( lähinnä Pipsassa ) että se kopassa oleminen autokyydissä alkaa olemaan mahdottomuus. Viidessä minuutissa alkaa sydäntäsärkevä itku, kakkiminen ja itsensä sotkeminen kakkaan. Onneksi sitä ei ole tarvinnut eläinlääkärissä käyttää mutta ikinä ei pääse mihinkään kun ei voi viedä hoitoon :/

      Poista
  17. Onnea pentuelämään :)
    Muistakaa kuitenkin, ettette ole ottamassa seurakoiraa, vaan koiran jonka toinen puolisko on paimenviettinen ja ei lapinkoirakaan ihan seurakoira taida olla. Mun kotona lapsuudessa oli lapinkoiria, jotka elelivät täysin ulkoaitauksessa. Sisällä läkähtyivät jo puolessa tunnissa. Luonteeltaan toki ihania mussukoita <3

    Ihan seurakoira roturyhmästä löytyisi jos jonkinlaista pampulaa ;) toki yhtälailla työtä nekin vaatii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) kyllä luonteeseen on tutustuttu ja emo tunnetaan. Meillä on iso aidattu piha jo valmiina, minä lenkkeilen ja mies on paljon pihalla. En siis loukkaannu tai ota itseeni kommenteistanne ja tosiaan koiran on tarkoitus olla aktiivinen kaveri eikä vain seuralainen :)

      Poista
  18. Oh my. Pystykorva+pommi. Tiesithän, tai toivottavasti mihesi tiesi, että belgianpaimenkoira (erityisesti malinois) on työkoirien ruutitynnyri. Niitä käyttää poliisi ja armeija sekä yberkiihkomieliset harrastajat. Se ei todellakaan ole mikään kotikoira. En nyt toki ensimmäisenä halua latistaa ja maalailla piruja seinille, mutta kannattaa kyllä ainakin selvittää mitä muunnosta pentujen isä on ja toimiiko se jossain töissä vai edustaako jotain näyttelylinjaista, hieman rauhallisempaa...

    Palveluskoirat yleensä tarvitsevat jonkun oikean työn. Liikunnalla ei saa niiden tarmoa purettua. Tosin eritoten nenätöitä pystyy tarjoamaan suhteellisen pienelläkin vaivalla. Mä tunnen Kuopiosta muutamankin harrastusporukan, jos koiran toiminnantarmon tyydyttäminen omin voimin käy ylivoimaiseksi...

    Koiran kanssa onneksi pärjää enimmäkseen loogisuudella ja maalaisjärjellä. Joskus (useimmiten) täytyy vain olla johdonmukaisesti "tyly", jolloin koiralle menee viesti perille. Vaikka kissalle ei menisikään:)

    No mä en sano tähän enempää, kun en voi väittää omien koirieni kanssakaan niin hyvin onnistuneeni.

    Ei muuta kuin onnea!

    Ruokinnasta kannattaa kysyä kasvattajalta. Kannattaa antaa sitä ruokaa, mihin pentu on tottunut ja lisätä pikkuhiljaa sitä, mitä itse kokee haluavansa syöttää. Mä itse annan muroja ja lihaa (kennelrehu). Puuroa teen riisi (tumma), hirssi, ohra, tattari reseptillä. Löytyy nimellä yrjölänpuuro (+maksaa).
    -Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, odotinkin sinun mielipidettäsi :) pitkään ollaan oikeaa koiraa etsitty. Nyt kun tiedettiin tämän tekevän pentuja niin heti ajateltiin että olisi meidän koira. Emo on superkiltti ja rauhallinen. Itse jopa pelkään isoja saksanpaimenkoiria ja en halunnut mitään pelottavaa koiraa ;)
      Kyllä mä uskon että aikuisina ihmisinä osataan pitää koiraa. Ja että kasvatus ja elämä sen kanssa onnistuu. Turvallinen ja pysyvä koti tarjotaan missä on aktiviteettia ja hyvät oltavat :) ja tosiaan, eikös me aiemmin puhuttu että maalaisjärjellä pääsee pitkälle :)

      Poista
    2. Mä uskon myös, että kaksi aikuista, normaalijärjellä varustettua ihmistä pärjää kyllä koiran kanssa. Varmaan eniten ongelmia ihmisillä yleensä on koiriensa kanssa silloin, kun koiraa kohdellaan lapsena tai muuten ihmisenä.

      Kommentoijat itseni mukaan lukien, ovat varmasti ihan ystävällisyyttään halunneet ilmaista huoltaan siitä, että olette potenttiaalisesti hankkimassa kova-äänistä, työnarkomaania ikiliikkujaa:D

      Mä toivotan kuitenkin onnea. Koiranpennut on jee.
      -Tiia

      Poista
    3. En ole missään nimessä siis loukkaantunut mistään kommenteista kellekään :) mielestäni olisi eri asia ottaa koira kerrostaloon kuin maalle jossa saa olla vapaana pihalla ja touhuta ja mahdollisesti haukkua. Mitä emoa olen nähnyt niin on ikiliikkujasta kaukana. Mutta senhän sitten näkee miten ne isin geelit vaikuttaa. Koska olen tosi paljon yksin kotona ja joskus on pitkä aika, niin sillä halusin kuitenkin koiran jonka kanssa voi touhuta ja opetella uutta. Tiedän myös että ei se ole ikuisesti pentu enkä ajattele sillä että pentuna söpö, ihan sama mitä isona :) narttupentu varattiin, luulisi olevan leppoisampi :)

      Poista
    4. Mä ajattelin lähinnä, että pahimmassa tapauksessa tuosta yhdistelmästä voisi tulla pystykorvan äänenkäyttö ja itsepäisyys yhdistettynä belgianpaimenkoiran loputtomaan toiminnantarpeeseen ja energiaan:)
      Ovat kyllä varmasti pentunakin hurmaavia karvapalloja. Ja aikuisenakin ainakin turkki ja karvanlähtö tulevat luultavasti olemaan mahtavia:) Tosin onhan se paljon ulkona liikkuvalle ja touhuavalle kiva, ettei koiralle tarvitse olla pukemassa toppahaalaria heti, kun lämpötila menee alle +10.

      No en mä oikeasti muusta olisi huolissani (tai siis tarkka) kuin vanhempien terveydestä ja luonteesta. Aika terveitä rotujahan nuo lienevät molemmat. Mutta esimerkiksi arka koira olisi itselleni ihan kauhistus (vaikkakin noilta omilta toivoisin joskus tervettä järkeä/itsesuojeluvaistoa:)). Arkuus on todella vahvasti periytyvä luonteenpiirre ja belggareilla (ainakin groenedal) valitettavan yleinen. Sen vuoksi ehkä itse haluaisin nähdä myös pentujen isän ja jutella sen omistajan kanssa.

      Toki emä kasvattaa pennut ja sen luonteella on yleensä paljon enemmän merkitystä pentujen tulevaisuuden suhteen. Ja luulisi ainakin, että se emän omistaja tahtoisi tehdä koirallaan pennut nimenomaan sellaisella uroksella, josta itse tykkää.

      Onnea ja tsemppiä!

      -Tiia

      Poista
    5. Kiitos onnen toivotuksista ja tsempityksestä! Varmasti kyselen enemmän isästä kunhan mennään taas pentuja katsomaan. Nämä omistajat ovat kuitenkin tuttuja, tervehenkisiä ja paljon eri eläimiä omistavia ihmisiä että varmasti on ollut järki päässä isää valitessa. Täällä blogissa kyllä tulen kertoilemaan miten menee :)

      Poista
  19. Kaimion kirjoista saa hyviä vinkkejä, en nyt lähde romaania kirjoittamaan mitä pieniäkin seikkoja kannattaa huomioida. Mielestäni yksi tärkeimmistä jutuista on johdonmukaisuus sekä sinulla ja miehelläsi yksinään ja keskenänne. Sinä et voi kieltää koiraa tulemasta sänkyyn jos miehesi päästää sen sinne tai miehesi ei voi kieltää pöydän ääressä kerjäämistä jos sinä samaan (tai vaikka erikin) aikaan syötät sille juustonpaloja pöydästä. Tai jos itse annat tänään tehdä jotain mitä et huomenna anna niin siitä ei ole mitään hyötyä, koira ei ymmärrä sellaista. :) Eli se mitä päätetään, se myös pidetään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pelisäännöt sovittiin ennen koiran hankintapäätöstä. Kissat on kuitenkin olleet ensin talossa joten sovittiin tietyt jutut mitkä koiralta on kielletty. Esim.just sängyssä oleminen. Ja niiden pitää pitää ettei toinen komenna ja kiellä ja toinen sallii vastaavan :)

      Poista
    2. Pitäisiköhän omille elikoille(2 kissaa + käärme) tehdä oma blogi? :D Niillä on jo FB kuvakansiot, aikoinaan kissoille tein oman FB sivutkin, mutta sitten toinen niistä lähti paremmille metästysmaille niin se sivu sitten jäi.

      Poista
    3. Jos teet blogin niin vinkkaa mulle :) tykkään lukea kissablogeja :)

      Poista
  20. Karvalapset kiittää haasteesta, se otetaan innolla vastaan :)
    Ja sitten, voi onnea pian saapuvasta uudesta perheenjäsenestä ♥ Ihanaa! Sitten paljon kuvia ja juttua vaan tänne :)
    Ja tosiaan, kannattaa antaa kissoille oma rauha tutustua pentuun. Koiranpennut ovat niin uteliaita, että ne työntävät nokkansa varmasti joka paikkaan. Toivottavasti yhteiselo alkaa sujua vaivatta, kuten meillä kävi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että tykästyivät :) kyllä saatte varmasti melkoisen yliannostuksen pentukuvista ja juttua siitä miten ne kissat suhtautuivat! Ei niitä kannata heti laittaa nokikkain vaan tutustua rauhassa valvovan silmän alla :) toivotaan että kaikki sujuu hyvin :)

      Poista
  21. Ihanat Pipsa ja Liisa <3 ja ihania vauvauutisia! Mä jotenkin vähän arvasinkin, kun facessa näin koiravauvakuvia ja muistin että oot puhunut joskus aiemmin koiravauvasta. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän jo vihjailin aiemmin :) silloin oli sheltin pentu kiikarissa mutta siitä ei sitten tullut mitään. Siksi olen nyt tästä vauvasta niin innoissani <3

      Poista
  22. Voi ihanaa, koiravauva! <3 Mullakin on ihan kauhea koirakuume, mutta emme voi ottaa karvaista vauvaa mm. mieheni allergian takia. Siksi yritänkin jatkuvasti ympäripuhua lähipiiriäni ottamaan (lisää) koiria, kjäh kjäh :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ;) entäs akvaario tai jotain liskoja O_o mulla on ollut akvaarioita ja tykkäsin kovasti!

      Poista
  23. Karvavauva♡
    Meillä on tykätty Sam's Fieldistä (Oskarista) pentuna ja nyt , sekä Canaganista (m&m) että puurosta. Lisäksi maha-että lihapullat ja riisi-broileri-porkkana pataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Otin Oscarista ruoka-ohjeita, pitää lueskella niitä :)

      Poista
  24. Onnea tulevasta perheenlisäyksestä. :) Vinkin annan minkä varmasti jo tiedät että mielipiteitä ja koulutus vinkkejä on yhtä paljon kun on koiran omistajiakin... kunhan löydät itselle ja koirallesi sen sopivimman niin varmasti hyvä tulee.

    Terveisin kovapäisen ikiliikkujan kksaksanseisojan omistaja... ja ensimmäiset viisi vuotta asuttiin kerrostalossa. Ja ihan kunnon koirakansalainen siitä kasvoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ei siinä kerrostalossa asumisessa vikaa ole ja varmasti "kunnon koiria" tulee mutta itse en olisi kissojen lisänä kaksioomme koiraa ottanut. On aina se haukkuvaara jos on sen luontoinen :)

      Poista
  25. Oi paljon onnea uudesta hauvavauvasta <3
    Uskon kyllä, että kissasi tulevat hyvin juttuun uuden tulokkaan kanssa.
    Koira on kuitenkin vasta niin pieni, että todennäköisesti osaavat suhtautua pentuun ohjailevan pehmeästi :D

    Meillä kolme kissaa (Burmia) joiden elämään tullut vuosien myötä pikkuhiljaa kolme koiraa (rotikka joka oli jo 4vuotias, kun tämä meidän uusperhe yhdistyi), harjakoira ja viimeisimpänä rasavilli adhd malamuutti).
    Kissat on ottaneet jokaisen hyvin vastaan, mutta toki osaavat pitää puolensa.
    Kissat pääsevät kuitenkin aina pentua karkuun siinä vaiheessa, kun kokevat sen tarpeeksi ärsyttäväksi :)

    Meille kun tuo rotikka tuli niin yksi kissoista päätti alkuun inhota sitä ja muutti asumaan kiipeilypuuhun, tuli aina silloin alas syömään kun koira oli ulkona. Tätä jaksoi kuukauden verran, jonka jälkeeen totesi ettei koira ilmeisesti ole lähtemässä minnekkään ja sen jälkeen ne on olleet parhaita kavereita.

    Todennäköisesti saat yhden lauman jäsenen lisää, joka alkaa pitää itseään yhtenä kissoista ;)
    Meillä laumajärjestyksen ylimpänä on kissat, eikä koirilla ole tullut missään vaiheessa mieleenkään uhmata kissojen valta-asemaa :D Lisäksi nuo leikkivät paljon keskenään, joka välillä on hyvinkin rasittavaa kun kämppää mennään ympäri vauhdikkaassa possujunassa, jonka kärjessä menee kissat :D

    Tsemppiä ja hermoja vauvan kanssa, perus maalaisjärjellä ja rajojen pitämisellä pääsee pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 luulen minäkin että kiinnostuneina katselevat pennun menoa. Eivät välttämättä pelkää mutta ehkä saattavat hätkähtää äkkinäistä pennun iloisuutta. Ja kissahan pääsee aina yläilmoihin pakoon ja sieltä voivat tiirata pennun puuhia. Jotain isoa aikuista koiraa en edes harkitsisi, en usko että siitä tulisi mitään. Kun nämä eivät ole tottuneet koiriin tai muihin eläimiin, sen mitä ovat nähneet niin suhtautuminen on ollut vihamielistä ( Liisalta ) tai vähän kaukaa katsomista.

      Tuli tuosta mieleen että jos Liisa on ulkona valjaissa, Pipsa on ihan hädissään ja naukuu sille. Luulen että tulee olemaan tosi hauskaa kun pentu on pihalla ja Pipsan pitää aina nähdä se ikkunasta. Joutuu vähän säntäilemään pitkin taloa. Luulen kyllä että vaikka suhtautuminen olisi varovaista eivätkä näytä niin pennusta välittävän niin kuitenkin se kiinnostaa ihan mielettömästi :)

      Possujunaa odotellessa. Terkkuja teidän laumalle :)

      Poista
  26. Meillä oli kaksi 4-vuotiasta kissaa kun koira tuli taloon. Koko koiran iän (9 vuotta) molemmat kissat vihasivat sitä enemmän kuin mitään muuta :( Sähisivät, sylkivät ja lättäsivät kynsiläpsyin kuonoon jos koira meni liian lähelle. Koira ei koskaan erityisemmin kissoja härnännyt, halusi koko ikänsä olla kaveri eikä sen vuoksi varmaan ikinä oppinut, ettei kannata mennä kuonon kanssa kissaa lähelle; sieltä tulee kynsistä. Meillä kissat olivat sisäkissoja, eivätkä siis koskaan koiriin tottuneita. Meillä siis oli vähän ikävää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että :( tuntuu ikävältä! Toivottavasti meillä kaikki sujuu sitten hyvin!

      Poista

♥ Thanks For The Comment ♥