Lifestyle Lauantai - Hippu 1 vee

Maailman ihanin Hippu-kulta täytti vuoden Helmikuun alussa. Piti tehdä postaus asiasta mutta oli kaikkea muuta ja sitten tuli muutto Purkkimafiaan. Ajattelin tehdä ensimmäisen Hippu -postaukseni Purkkimafiaan. Jos siellä on vaikka uusia lukijoita ja haluatte tutustua Hippu-koiraani.

Hippu on sekarotuinen koira jossa on lapinkoiraa, shetlanninlammaskoiraa ja porokoiraa. Eniten hän muistuttaa lapinkoiraa turkkineen mutta kasvoiltaan sheltiä. Hippu on todella kiltti ja uskollinen koira. Ihmisen paras kaveri. Ei ole ikinä näyttänyt hampaita ja mitä vaan voi mennä suusta ottamaan, vaikka luuta. Ei ole murissut ihmisille vaan on niin kiltti ja luotettava kun koira voi olla.

Hippu on ensimmäinen koirani joten sikäli kokemusta koirista ei ollut. Meillä kotonakaan ei ole ollut koiraa. En tiedä voiko ikinä sanoa kasvatuksen olleen täydellistä, uskon että jokainen tekee virheitä ihmis- tai eläinlapsen kanssa. Mutta hieno koira tuli eikä arkaile koviakaan puheääniä kotona. Joskus säikähtää ja tulee heti minun luo tai katsoo missä olen. Taitaa tulla sheltin puolelta se. 
Ainut ikävä asia oli eroahdistus. Yksinolo oli ihan kamalaa jo pienestä asti. Molemmat käymme töissä ja ajan tunnin työmatkaa. Hipulle tulee välillä pitkä päivä mutta yritetään aina limittää se töihin lähtö että toinen lähtee paria tuntia myöhempään. Hipulla käy myös pissittäjä ennen kouluun menoa, se on auttanut siinä ettei ole enää pissivahinkoja.

Eroahdistus ilmeni hirveänä itkuna lähdön hetkellä. Se sitten aiheutti minulle sitä että mietin koko päivän miten Hippu ja oli kamala kiire töistä kotiin. Aina oli pissit vastassa, mielellään sängyssä. Jouduttiin tekemään aikamoisia virityksiä aamuisin kun Hippu jäi makkariin portin taa. Vapaaksi sitä ei voinut jättää koska se pääsisi pissimään sohvalle tai uudelle laminaattilattialle.

Sitten olin parisen kuukautta sairaslomalla. Hippu oli välillä yksin kotona mutta vapaana koko talossa kissojen kanssa. Aina meni hyvin. Kun palasin töihin, ruettiin kokeilemaan pärjääkö se koko talossa. Ja hienostihan se meni, ei ikinä yhtään pissiä. Ei aamuista itkua eikä mitään tuhoja päivän aikana ( mitä se ei muutenkaan harrasta ).Välillä on joku kukka lattialla ja pahveja silputtu olkkarin matolle. Leluja revitty ja lattialla karvatuppoja mutta se on koiraihmisen elämää. Mä tiedän että vetävät täällä rallia, kissat edellä ja Hippu perässä. Kyllä siinä sotkua tulee. Kissat kakat se syö laatikosta mutta siihenkin laitettiin viritys, oveen haka että vain kissa mahtuu. Hippuhan mahtuu kissanluukusta joten sellainen portti ei käy meille :DD en tiedä tekivätkö ekat juoksut vai tuliko siitä yksinkertaisesti "aikuinen" mutta ihanaa kun se on kiltisti työpäivien aikana.

Joku siellä taas miettii miksi Hippu ei alunpitäen ollut talossa yksin. Siksi koska olihan se rasavilli pentu. Ja kun se ei ollut vielä sisäsiisti, ne kakkelit ja pissit oli parempi siivota yhdestä huoneesta. Koin myös paremmaksi rajata sille se yksi tila, etenkään kun sopuisa yhteiselo kissojen kanssa ei ollut vielä varmaa. Pienenä se myös söi antennijohtoa, ne minun Zuiin meikit ( :DD ) ja jotain pientä. Oli vaarallista antaa sen syödä mitä huvittaa, tiedä minkä oikosulun olisi aiheuttanut ja polttanut koko talon. Ja ketä huvittaa siivota koko taloa itku kurkussa nälkäisenä ja väsyneenä työpäivän jälkeen? 
Monesti metin, kun se oli pentu, että ovatko koirat tälläisiä ja eikö se nuku koskaan :D muistan miten väsynyt olin kulkemaan koko ajan perässä, pyyhkimään pissiä ja noukkimaan kakkoja. Aina kun vein ulos, se oli liian myöhäistä. Se riehui koko ajan ja kissat oli hermostuneita. Mutta nyt kun se on kasvanut, se vaan nukkuu, syö luuta tai vähän leikkii. Ovat kissojen kanssa sovussa ja nukkuvat samassa sängyssä. Joskus pistetään ranttaliksi ja kissat saa kyytiä mutta eipähän heidänkään elo ole tylsää.

Hippu on kyllä tuonut niin paljon hyvää. En kyllä kestä mikä pikku pyllerö se on ollut. Kissan kokoinen ja nyt tuollainen jätti! Hippu ei oikeasti ole niin iso kuin kuvissa näyttää. Se on polven korkuinen mutta turkki on mahtava. Kyllä sitä saa harjata ja karvaa alkaa nyt lähteä...eläinlääkärin käskystä piti jo peräosaston karvat leikata lyhyeksi. Piti käydä rokotuksessa ja samalla tyhjennettiin toinen anaalirauhanen.

Awww en kyllä kestä! Niin ne kasvaa, pentuaika meni kyllä äkkiä ohi mutta onneksi se on ohi xD mieluummin aikuinen rauhallinen koira kuin riehuva pentu, vaikka suloisia ne pienenä ovatkin :) mun mielestä eläinten omistamisessa on jotain terapeuttista. Niiden pehmeä turkki ja se miten ne antavat halia sekä läheisyyttä. Jos on paha päivä niin murheet unohtuvat kun halaa ja silittää Hipun superpehmeää turkkia. Ja se kun makaat sängyssä ja koira tulee kylkeen kiinni makaamaan. Se tunne!