perjantai 10. maaliskuuta 2023

Oma tupa, oma lupa

En tiedä kuinka monelle oli jättiyllätys tämä muutto ja paikkakunnan vaihto JÄLLEEN KERRAN :D en meinannut itsekään pysyä mukana ja olin että herrajumala mitä minä menin tekemään!!

Ajatus tästä on kytenyt pitkään. Vuosia. Isäni kuoleman jälkeen 1,5v sitten minulle tuli tosi paha kotiseutuikävä ja tunne että haluan olla lähellä perhettäni. Äitini rupesi tarvitsemaan enemmän apua eikä kaikkea voi sälyttää toisten perheenjäsenien niskaan, myös minun kuuluu olla auttamassa. Ensin mietin viikonloppukämpän hankkimista, mutta tiesin ettei ole vara ravata kahden asunnon väliä ( välimatka yli 120 km ), eikä maksaa kahden asunnon kuluja. 

Lopullinen niitti asialle oli töitteni vähentyminen täällä. Eikä täällä ole noin vaan tarjolla töitä, täällä on todella vähän työpaikkoja auki eikä välttämättä omaa alaa. Pakko myös myöntää että vaikka minulla oli elämänkumppani täällä, ystävät ja sukulaiset kuitenkin puuttuivat. Sosiaalista elämää ei oikein ollut ja se oli ihan totta kun sanoin että istun vaan kotona. Nyt alkaa viides vuoteni Nurmeksessa eikä mulla ole täällä ketään kelle soittaa mennäänkö kahville. Sellaista tyttöystävää, you know. Toki niitä on Kuopiossa mutta sinnekin on taas matkaa. 

Kun istut yksin kotona keskellä pimeyttä, jossain vaiheessa mitta tulee täyteen. Siinä vaiheessa 2021-2022 kun aloin tuntea masennusta, surin jatkuvasti poismennyttä isääni ja tuntui että mitä mulla enää tässä elämässä on, oli aika miettiä mikä on hyväksi MINULLE. Ihmisen ei kuulu olla itkuinen eikä tuntea jatkuvaa epätoivoa, vaan pitäisi nauttia jokaisesta päivästä kun ikinä ei tiedä miten paljon aikaa on jäljellä.

Päätin siis ostaa sen oman asunnon ja hankkia uuden työpaikan sekä samalla tietysti vaihtaa paikkakuntaa. En tiennyt mistä aloittaa, aloitin siis yhtäaikaa asuntoesittelyt, työpaikkojen hakemisen ja siitä ne kaikki lutviutui yhtäaikaa. Ihan järjetön stressi, itku, ahdistus, mitä menin tekemään, tätä ei saa enää peruttua! Huoli omasta parisuhteesta, miten nyt käy, miten Isak pärjää, miten mies pärjää. Mutta elämässä ei voi ajatella muita, vaan pitää ajatella itseään. Vaikka oli parisuhde niin se ei riitä yksin kantamaan jos elämässä ei ole muuta sisältöä, ja tunnet jatkuvaa ikävää omaa perhettä kohtaan. 

Veri veti takaisin Ylä-Savoon. Ostin itselleni pienen yksiön Iisalmesta. Tämäkin hirvitti, ottaa nyt kaikki asuntohuolet yksin niskoilleni ja hoitaa joka asia yksin. En kuitenkaan ole ekaa kertaa asuntokaupoilla ja sain paljon apua ystävältäni. Kaupat hoituivat, sain muuttofirman palkattua täältä ( sekään ei pikku kylällä ole itsestäänselvää ) ja työpaikka hoitui paremmilla työtunneilla kuin entinen.

Nurmes on kaupunkina ihan kaunis, mutta tunsin vain jatkuvaa ulkopuolisuutta kun mulla ei ole juuria tai sukua täällä. Kaveriporukoissa tunsin itseni vain ulkopuoliseksi kun kaikki tunsivat toisensa ennestään, ja olen mieluummin hiljainen ennenkuin tutustun. Oli jotenkin hirveän vaikea sitten tutustua kehenkään kun täällä oli niin omat piirit. Lisäksi talvet omakotitalossa rassasi, lumen määrä ja hankaluus lumen keskellä syrjäseudulla, pimeys ja yksinäisyys. Kesä on ihanaa aikaa mutta se on pieni aika vuodesta. Oli mulla osa-aikatyö ja ihana liikuntaharrastus, sekä laatuaika koirien ja miehen kanssa. Mutta silti pienessä kyläpahasessa kaikki rassasi, surkeaakin surkeampi terveydenhoito, ei työterveyttä, ei mitään järkeviä kauppoja oikein ja kaikki piti tyyliin tilata netistä. 

Ei se Iisalmikaan metropoli ole mutta kävelymatka Tokmanniin, Halpa-Halliin ja Prismaan tuntuu luksukselta. En tarvitse autoa kaikkeen liikkumiseen. Toivon myös arkiaktiivisuuden lisääntyvän ja Hipun kynsien lyhenevän kun pääsee asfaltille ;D Pääsen myös kävellen kirppareille ja kirjastoon! Mulla on paljon lapsuuden ja nuoruusajan muistoja Iisalmesta joten muutto oli ihana asia ja perheeni ilahtui niin suuresti kun ilmoitin ostaneeni asunnon!

Muutossa lahjoitin pois osan huonekaluista, möin pois kuvauskalustoni ja ylimääräisen tavaran. Heitin myös jotain pois. Huonekalut piti mitata tarkkaan mitä pikku yksiöön mahtuu ja käydä vähän suunnittelemassa etukäteen mitä laitan minnekin. Tuntui että tavaraa on paljon mutta se todellisuus hämärtyi kun asui isohkossa talossa missä oli kahden tavarat ja paljon suvun vanhaa roinaa. Mahduin yksiöön vallan mainiosti ja mikä parasta, nyt ei ole kukaan sotkemassa ja jos haluan pitää valkean sisustuksen, saan sen laittaa ja jos haluan vaikka tapetoida tai porata seiniin reikiä, saan sen tehdä! Mietin myös vuokralle menemistä mutta olen niin epätoivottu asukas kissoine ja koirine, että omassa kämpässä saa pitää mitä elukkaa haluaa ;)

Tunteet on heitelleet, välillä on innostus ja välillä katumus. Isakia on hirveä ikävä, samaten miestä. Tuntui että menetin sen parhaan kaverin jolle joka päivä kertoa kuulumiset. Uskon kuitenkin että tälläinen muutos jopa saattaa olla hyväksi, ja jos kaikki on hyvin, välimatkan ei luulisi olevan este. Aika näyttää. Minusta kuitenkin tuntui että tämä oli oikea päätös koska elämässä pitää ensisijaisesti ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan. Ollaan tavattu viikonloppuisin ja oltu puolin ja toisin yötä. Hippu on ilahtunut suuresti näistä vierailuista! Isak on ollut hoidossa täällä eikä se ollut moksiskaan kun on tuttu ihminen ja eläinystävät. Puolisoa on arkisin ikävä mutta asuttiinhan sitä alussakin erillään. Uusi työ tuntui väsyttävältä ja todella aikaiset herätykset pahoilta, se on vähän ärsyttävää kun ei illalla jaksa edes Salkkareita katsoa ja sitten heräät tyyliin neljältä viikonloppuisinkin. Ja kerrostalossa pitää olla hiljaa...

Uusia tuttavuuksia, kavereita ja ehkä jopa ystäviä yritän hankkia koirapuiston kautta, töistä ja Facebookin kaveripalstoilta. Yritän aktivoitua enemmän sosiaaliseksi ja käydä paljon jossain etten jää vaan asunnolle yksin istumaan. Pari ensimmäistä viikkoa oli jotenkin hakemista uudessa kodissa, työssä ja erilaisissa rutiineissa. Työpäivien jälkeen arjessa ei vaan kamalasti ylimääräistä aikaa ole kun on koiralle keksittävä se aktivointi. Onneksi kuitenkin kaikki on tässä äärellään, parin minuutin työmatka, kaupat kotimatkalla ja koirapuistokin lähistöllä. Perheen luo on 40 km. Ja onneksi on auto niin pääsee liikkumaan :) Koti ei ole vielä sisustukseltaan valmis, ehkä joskus sitten parempia kuvia ;)

En ole sisustusintoilija, mutta teen oman näköistä yhdistellen uutta ja vanhaa, mummolaa ja Ikeaa :D Pääasia että itse viihtyy ja mahtuu olemaan ;)

Mitä teidän kevääseen kuuluu? 

ps. Ja mikäli siellä joku Iisalmelainen lukee ja haluaa esim lenkkiseuraa niin av yv ;)


32 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa, että laitoit ittes etusijalle! <3 Hyvä sinä! <3

    Jos ikinä ajelet Ouluun ni ois kivaa tavata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllähän siellä joskus ajellaan niin tiiä vaikka nähdään <3

      Poista
  2. Tosi hyvältä kuulostaa. Välittyy kyllä innostus tästä tekstistä. Kyllä sen ihminen itse parhaiten tietää missä haluaa asua.

    VastaaPoista
  3. Tosi kauniin näköinen sisustus, onnea uuteen kotiin. Mielestäni elämä pitää elää itseään varten, välillä vaikeat tilaongelmat tuntuu siltä että tekisi mieli itsekin hankkia oma vuokra. Mutta nyt asuminen täällä pk seudulla ei ole sen arvoista että menisi rahaa hukkaan vuokran suhteen. Pitää toivoa että löytyisi kiva uusi kämppä lähivuosina, että mielenterveys ei järky liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläpäin asuminen on kyllä ihan järkkyä, just laskin kollegan asunnon vuokraa että sillä hyvin äkkiä maksaisi tämänkin asunnon omaksi :D mutta on tietty vähän erilaiset ympäristöt asua :D

      Poista
  4. Mä oon tosi iloinen sun puolesta, toi ratkaisu ei varmasti ollut helppo, mutta selkeästi oikea! Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on erittäin tärkeää ja se merkitsee ainakin itselle paljon, että lähellä on sitä tukiverkkoa ja ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Vaikka mä toisaalta viihdynkin hyvin yksikseni, ei siinä. Ja onhan se oma asunto aina oma asunto, kuten säkin sanoit niin saa mennä ja sisustaa sen just sellaiseksi kuin haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä viihdyn kanssa itsekseni mutta yksinäisyys on eri asia kuin yksin oleminen :) ja lähempänä perhettä oleminen on ihan mahtavaa! Eikä sitä savolainen taida muuksi muuttua vaikka muualla asuisi :D Kiitos <3

      Poista
  5. Ymmärrän tuon, että kaipaa kavereita ja perhettä ja että yksinään jää vaan kotiin homehtumaan. Iisalmi on kaunis kaupunki ja Savo ihanaa aluetta. Asuin Savossa pari vuotta ja joskus ikävöin sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä tämä on kaunis paikka, kuten toki moni muukin mutta nyt etenkin pakkasten keskellä odottaa että pääsee kesällä koiran kans rannalle lenkille yms :) Missäpäin asuit savossa?

      Poista
  6. Tosi kauniisti kirjotettu. Mä ajattelen, että pitää tehdä niinku sydän sanoo, vaikka välillä niihin ratkaisuihin liittyy myös niitä negatiivisia tunteita. Mutta lopulta aina itsekin huomannu, että teki oikean päätöksen.. Ymmärrän tuon "ulkopuolisuuden" tunteen. Mulla myös sama tilanne. Miehen kaverit täällä. Vaikka suurin osa on ystävällisiä, niin se tunne, kun et "kuulu porukkaan" on ihan kamala. Miten monta kertaa oon ajatellu, että kun oiski se tyttökaveri, jonka kans vois käydä lenkillä, kahvilla ja vaikka Emotionissa meikkejä kattelemassa! :) Kaikkea hyvää sulle. Oot tehny tosi rohkean päätöksen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Sellainen tyttökaveri olis just hakusessa. On niitä toki Kuopiossa mutta ei mulla ole vara joka vkonloppu ajella muualle. Harvemmin tavataan mutta sitäkin tärkeämpiä aina ne hetket. Ei tietysti kukaan kaveri ja ystävä toista korvaa, eikä ole tarkoituskaan :) Varmasti menee aikansa päästä porukoihin mukaan, voihan se olla että joskus olisin tuntenut Nurmeksen kotina mutta tämä on mun koti ja mun juuret on täällä <3 Toivottavasti sinä tunnet joku päivä niin siellä :)

      Poista
    2. Tämä ei liity postauksen aiheeseen mitenkään, mutta on pakko kysyä nii loppus jahkailu naked palettien osalta. Jos yks vielä niin se ultra violet vai wild west. Kun nuo ei kumpikaan oo neutraaleja paletteja ja edelleen nii että mistä tykkää. Mutta yleisesti jahkailen, kumpi ois parempi vaihtoehto. Kiitos jos kertoisit mielipiteen asiaan :)

      Poista
    3. Wild West on laadultaan parempi, minusta siinä ei ole mitään moitittavaa jos tuntuu että käytät turkooseja :) ne ainakin sopii hyvin yhteen paletin ruskeiden kanssa ;)

      Poista
    4. En oo kauheasti käyttäny muuta kuin sellasia nudeja vaan, mutta miksipä ei vois välillä erilaistakin. Siinä on kauniita sävyjä kyllä. Ja se on nyt kicksillä alessa, niin tilaan sen. Tämä menee ihan yli, kun aina joku paletti mitä jahkaikee!

      Poista
    5. No mutta se on ihana paletti mitä jahkailla, paljon hyviä sävyjä ;)

      Poista
  7. Hienoa rohkeutta tehdä asioita, jotka pelottaa, mutta kokee kuitenkin tarpeelliseksi oman hyvinvoinnin kannalta. Kyllä kaikki vielä lutviutuu, kun aikaa kuluu ja uudet erilaiset rutiinit muotoutuu. ❤️

    VastaaPoista
  8. Kaunis sisustus! Tosi ihanaa, että kotiutuminen on lähtenyt noin hyvin käyntiin. Ja ainahan pääsee käymään Nurmeksessa kun haluaa, välimatka on kuitenkin ihan ajettavissa. Itse asun ihan toisella puolella Suomea, mut joka kesä käydään siellä, todella kaunista seutua. Ehkä sen hyvät puolet näkee eri tavalla, kun vakituinen osoite on muualla. :)
    kaikkea hyvää uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) On se kaunista seutua, etenkin Kolin maisemat on upeat. Ja välimatka on lyhyt, joka vkonloppu vieraillaan puolin ja toisin ;)

      Poista
  9. Minusta teit ihan oikean ratkaisun, ja pystyn hyvin ymmärtämään sen, kun itsellä on hiukan sama juttu, joskin eri mittakaavassa. Puolisoon kun on vajaan 2000 kilometrin ero. Primääriperheeseen (äiti) vielä suurempi. Mä vain tunnun tukehtuvani Suomessa, vaikka Turku ei ihan mikään pikkukylä ole.

    Keski-Eurooppa on vanhoillinen, Irlanti asuinmaana ihan kamala, turistit tietty näkevät sen ihan eri tavalla, ja ovathan ihmiset siellä ihania.

    Lontoosta tykkäsin kovasti, mutta Brexit tekee/teki takaisinmuuton aika mahdottomaksi. Palkat vs. elinkustannukset eivät ole oikeassa suhteessa.

    Mitä tulee kavereihin, mullakin kaikki ovat jossakin muualla, eivätkä välttis edes Suomessa tai Turussa. Täällä en tunne ketään, paitsi nyt olen ystävystynyt varsinkin parin työkaverin kanssa. Mutta hei, me eletään digiaikaa, ja yhteydenpito sujuu hyvin vaikka Teamsin, Messengerin tai WhatsAppinkin kautta kuvan kera! Meillä on parin parhaan naispuolisen ystäväni kanssa Weekend Wine Ladies -ryhmä WhatsAppissa, ja kokoonnumme joskus viinilasilliselle hölöttämään viikonloppuisin. Sujuuhan se niinkin!

    Perustapa vaikka vastaava lauantai-iltapäivien kaffeeryhmä ja kutsu meidät muut bloggarit mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olenkohan mä niin rohkea ihminen että uskaltaudun tuollaiseen, mutta kivalta kuulostaa :) se on totta että digiaikana se yhteydenpito on helpompaa, siskon kanssakin soitellaan videopuheluita kun asutaan niin kaukana toisistamme :)

      Poista
  10. Sellanen tuli mieleen että kun taas aktivoidutaan ja käydään sukuloimassa (äeteen suku) niin tuun kyllä käymään!

    VastaaPoista
  11. Tärkeää tosiaankin ajatella itseään ja joskus se vaatii rohkeitakin päätöksiä. Yksinäisyys ollut itsellenikin viime vuosina hyvin tuttu tunne. Yksinäisyys syö kehoa ja mieltä eikä sitä tunnetta toivoisi kenellekään. Toivottavasti kaikki lähtee sinulla mukavasti sujumaan kun ehtii tottumaan muutokseen:) Ja varmasti jo paljon iloakin tuottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuottanut ja viime viikollakin oli joka päivä sosiaalista kanssakäymistä töiden jälkeen ihan uuvuksiin asti :) ei ole tarvinnut yksin istua kämpillä. Vaikka on tosiaan parisuhteessa niin voi olla hyvinkin yksinäinen. Toivon että sullekin kevät tuo valoisampia juttuja elämään <3

      Poista
  12. Onnea uuteen kotiin Taina! Ja siis hienoa, että osaat ajatella itseäsi myös. Usein tulee mietittyä vaan toisia..ja pelättyä ihan turhia juttuja..näin omasta puolestani sanottuna. Tää Helsinkiin muutto on ollut parasta itselle..irtiotto kaikesta vanhasta ja myrkyllisistäkin ihmissuhteista. Mutta äitiä on kyllä ikävä ja kun isäkin vielä kuoli. Onneks äiti on maailman reippain ja ei todellakaan istu kotona säälimässä itseään vaan elää omaa elämäänsä. Keskittynyt auttamaan toisia ja harrastamaan omia juttuja. Se lohduttaa paljon! Lisäksi oon löytänyt veljeni ihan uudella tavalla, kun ei olla ihan koko ajan vieretysten. Ja puhumattakaan uusista ihmisistä joihin oon tutustunut. Mies on tosin lujilla mun kans, kun oon selkeästi heikommassa kunnossa. Onneksi on niin kiltti ja koittaa hoitaa monia juttuja, joita ennen pystyin tekemään. Tulipa tästä avautuminen, mutta ehkä jaksaa tän verran kiinnostaa😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Jaksaa kiinnostaa, minusta sulla on niin ihana mies Kiltti ja auttavainen :) oikea aarre! Ja ihana kuulla että äitisi on menevä eikä istu kotona suremassa. Mun äiti kanssa ehkä joku päivä muuttaa sitten tänne Iisalmeen ja ihana kun veli asuu kans lähellä. Ja pakko sanoa että meillä on parisuhteessa mennyt jopa paremmin kun muutettiin erilleen, sitä löytää sen ihmisen juurikin ihan uudella tavalla kun ei kokoajan istu kotona kinastelemassa, mullakaan kun ei ollut hyvä olla niin se heijastuu parisuhteeseen väkisin. Sitä arvostaa sitä vähäistä aikaa joka yhdessä vietetään, ja kun ei olla enää niin vastarakastuneita kuin alussa niin en minä ainakaan kaipaa sitä kokoaikaista kylki kyljessä olemista :DD

      Poista
    2. Luin miehelle sun kivan palautteen! Hän hymyilee ujona ja kiittää ja koittaa olla kaiken kehun arvoinen! Ihana jos sun äiti tulee kans Iisalmeen. Oon varautunut, että jossain kohtaa muutetaan äidin lähelle. Mutta vielä hetki on aikaa, äiti on nyt 65 v . Ja paremmassa kunnossa, kun minä😅.

      Poista
  13. Onnea omaan kotiin!
    Kiva lukea täältä kommenttiboksista, että elo Iisalmessa on alkanut hyvin.
    t. TQ

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3