Niin se vaan aika juoksee ja 6.2 juhlittiin 8 -vuotiasta neitiä, tai oikeastaan sanotaan jo senioria. Kamala miten aika juoksee enkä voi olla murehtimatta ja miettimättä sitä luopumisen tuskaa mikä joku päivä on edessä.
En kyllä ikinä uskonut miten rakas koirasta voi tulla. Tarvittaessa se korvaa mulle kaikki elämän ihmiset, kumppanin ja ystävät. Kun on Hippu niin en muuta tarvii. Hippu kulkee vierellä ja on kamala ikävä työpäivisin ja aina kun ollaan erossa! Niitä hetkiä ei vaan kamalasti ole kun en mielellään jätä sitä kotiin.
Vanhuusikä toi mukanaan vaivoja ja nyt on vuoden päivät syöty avaavaa lääkettä hengitystievaivoihin. Öinen yskiminen on tosi ikävää kuultavaa ja mikäli päivällä on ollut ylimääräistä rasitusta, tai iltalääke unohtuu, se kostautuu aina yöllä. Voi raukkaa. Sterilointi ja ruoan kontrollointi toi sen pohjattoman ahneuden ja kerjäämisen mikä on välillä todella ärsyttävää. Iän takia linjoja on myös tarkkailtava, etenkin kun todella paksun turkin takia ihmiset huomauttelee lihavasta koirasta :/ Silmäluomessa todettiin myös kasvain joka mikäli kasvaa hankaamaan silmää, se täytyy leikata pois. Mulla on tämän asian kanssa mielessä vaan taivaan tuuliin lentävät setelit.
Ja on jännä mitkä kaverit Isakista ja Hipusta tuli. Aina muristaan toiselle ja ärhennellään, mutta se toinen on tosi rakas ja ihan tulee hätä jos tapahtuu jotain poikkeavaa! esim. kerran Isak riehui makkarissa, ärsytti Hippua, niin mies tuli ja koppasi Isakin syliin ja siitäkös Hipulle tuli hätä että Isakia satutetaan. Toistaiseksi ne on pärjänneet vaikka ärsyttävät aina toisiaan tai siis Isak Hippua :D ne nukkuvat yhdessä kylki kyljessä tarhan kopissa vaikka sängyssä Isak ei saa tulla Hipun lähelle. Kyllä tämä ikäneiti jo arvonsa tuntee ;)
Isakia sivuten, sillä on kans 2v synttärit tuossa maaliskuussa. Nyt siitä alkaa tulla järkevä aikuiskoira. Muistan kun kaverini sanoi jämpteistä että vuoden ikä on se milloin alkaa tapahtua. Juu, se oli kyllä totta. Se oli todella ärsyttävää aikaa! Virtaa riitti ja nykyään meillä on ulko-ovea vasten koiraportti koska tosiaan aukoo ovet halutessaan ja karkaa. Eikä anna kiinni. Ja kun on koirien irtipito-aika niin voitte kuvitella miten on virtaa. Syksyn hirvihommat rauhoittivat menoa ja hirvi sille ammuttiin. Oli se polleeta poikaa. Isak on kyllä kiltti ja hyväluonteinen koira. Sängyssä nukkuu vieressä ja välillä haluaa syliin halittavaksi. Jämptit on kyllä kivoja koiria. On kyllä tosi ikävä Isakia kun ei enää asuta yhdessä. Ihan sydäntä raastaa kun sitä niin kiintyy eläimiin.
Pippaliisakin täyttää sitten huhtikuussa 15v. Nukkuu nykyään toooodella paljon ja välillä pitää mieheltä kysyä onko se nähnyt kissaa vai onko joku laskenut sen ulos. Illalla se tassuttelee yläkerrasta alas ja tulee sänkyyn hetkeksi kainaloon. Ikä on rauhoittanut menoa ja Pipsa on kyllä paras kissa ikinä. Pippa sai kaupunkiin ison kiipeilypuun parvekkeelle. Uskon että Pippa sopeutuu paremmin kaupunkielämään, Hipulla on varmasti totuttelemista omakotitalon jälkeen kaupunkiyksiöön, ja tottakai se tulee ikävöimään miestä ja Isakia, mutta sillä on täällä myös koirakaveri ja veljeni jota palvoo yli kaiken. Ja tiedä jos käydään täällä koirapuistossa jne, saadaan haistelukavereita lenkiltä :)
Hippukin on paras koira. Aina vieressä. Joka yö jaloissa. Ei nukuta ilman Hippua. Toivottavasti saisin pitää sen vielä monta vuotta ja monesti kirjoittaa tämän synttäripostauksen :) joillekin koira on vaan koira mutta mulle se on enemmän, on aina ollut ja tulee olemaan elämäni tärkein asia.
Onnea kultahippunen!
