Taija-Tiian blogista bongasin haasteen joka on lähtöisin Kristiinalta. Innostuin heti että tässähän on nyt haaste jota voisin toteuttaa tänä vuonna ;) Tammikuussa esittelen siis kotini vanhimman esineen :)
Melko selvää oli että se on joku huonekaluistani tai esineistä. Keräilen siis vanhoja tavaroita ja huonekaluja. Harmittaa edelleen kun sain kerran "sukulaismieheltä" vuosikerrat vanhoja Tekniikan maailmoita jostain 60-70-luvulta ja minä idiootti ne jollekin exälle antanut kun lähtenyt ovet paukkuen.
Mietin mikä esine olisi vanhin kunnes keksin laittautuessani että mummoni vanhat sormukset. Tämä isoin jossa on 4 kiveä, on syntymäpäivälahja vuodelta 73. Jos näen kaiverruksen oikein. Äitini muistaisi nämä paremmin. En muista enää mitä kiviä nämä on, kysyin kyllä kultasepältä kun kävin pienennyttämässä nämä sormukset. Sormuksen leikkaus meni osittain kaiverruksien kohdalle ja pienestä tekstistä on vaikea saada selvää.
Kaksi ohuempaa sormusta ovat sitten vanhempia, ohut on kihlasormus mielestäni ilman kaiverruksia, ja paksumpi vihkisormus vuodelta -44. Eli sota-ajalta nämä ovat. Mitään suurta rahallista arvoa näillä ei ole, satasia mutta ei tuhansia. Tunnearvo on tietysti mittaamaton enkä käytä sormuksia joka päivä etteivät vain häviä. Toivon että nämä jäisivät perinnöksi veljeni tytöille. Itse arvostan näitä suuresti.
Kannattaa kurkata Kristiinan blogista joka kuukauden aihe ja mitä muut ovat tähän aiheeseen valinneet :) ensi kuukautta odotellessa :)
Mikä olisi sinun kotisi vanhin esine?
Vanhin yksittäinen esine on Anni Swanin kirja Kaarinan kesäloma vuodelta 1918. Äitini sai sen joskus 1950-luvulta lahjaksi vanhalta naapurin tädiltä, joka oli itse saanut sen uutena 1918. Mummoni teetti minulle josku 1980-luvulla rannekorun vanhoista hopeisista 25-pennistä. Ketjussa on niitä 7 kpl ja ikä vaihtelee vuosien 1905 ja 1917 väliltä. Kaikissa on siis vielä Venäjän kaksipäinen kotka. Mitään isoa rahallista arvoa näilläkään ei ole, mutta tarinat niiden takana ovat arvokkaita.
VastaaPoistaIhanilta muistoesineiltä kuulostavat! Vanhat kirjat on jotenkin tosi ihania :)
PoistaMiten upeita aarteita! Tällaiset ovat ihan parhaita perintöesineitä - ja ihana kun sulla on mietittynä niille jo seuraavakin haltija!
VastaaPoistaMullakin on isomummon kihla- ja vihkisormukset! Kukaan ei tiedä varmaksi niiden oikeaa ikää, mutta jos ne on ostettu uutena niin nekin voisi ajoittaa sota-aikaan. Hyvin yksinkertaiset rinkulat, ei enää erota kumpi voisi olla kihla- ja kumpi vihkisormus, ja kun koittaa tarkastella kaiverruksia niin huomaa että ne ovat puoliksi jo kuluneet koska sormukset ovat hinkanneet toisiaan ensin isomummon nimettömässä sen n. 60 vuotta ja sen jälkeen perillisillä. Rahallinen arvo pienenee siis joka vuosi (ovat minulla käytössä) mutta tunnearvo kasvaa!
Siistiä kun lähdit myös mukaan Kristiinan haasteeseen! En malta odottaa jo seuraavaa aihetta :D
Minäkään en malta odottaa seuraavaa aihetta ;) Tuollaisilla sormuksilla on sitä tunnearvoa, muistan kyllä edelleen nuo mummon sormista. On mulla myös rannekello mutta se ei enää kävele, ja se on uudempi :)
PoistaVarmaan kanssa äidin kihla ja vihkisormus. Vuodelta 1975 ja 1976. Ja sitten jokut vanhat arabiat.
VastaaPoistaVeikkaan että sisko saa äidin sormukset aikanaan. Isän sormukset on äidillä tallessa, eiköhän ne mene veljelle. Arabiaa mullakin mutta ei ehkä niin vanhaa :)
Poista