Oma tupa, oma lupa

En tiedä kuinka monelle oli jättiyllätys tämä muutto ja paikkakunnan vaihto JÄLLEEN KERRAN :D en meinannut itsekään pysyä mukana ja olin että herrajumala mitä minä menin tekemään!!

Ajatus tästä on kytenyt pitkään. Vuosia. Isäni kuoleman jälkeen 1,5v sitten minulle tuli tosi paha kotiseutuikävä ja tunne että haluan olla lähellä perhettäni. Äitini rupesi tarvitsemaan enemmän apua eikä kaikkea voi sälyttää toisten perheenjäsenien niskaan, myös minun kuuluu olla auttamassa. Ensin mietin viikonloppukämpän hankkimista, mutta tiesin ettei ole vara ravata kahden asunnon väliä ( välimatka yli 120 km ), eikä maksaa kahden asunnon kuluja. 

Lopullinen niitti asialle oli töitteni vähentyminen täällä. Eikä täällä ole noin vaan tarjolla töitä, täällä on todella vähän työpaikkoja auki eikä välttämättä omaa alaa. Pakko myös myöntää että vaikka minulla oli elämänkumppani täällä, ystävät ja sukulaiset kuitenkin puuttuivat. Sosiaalista elämää ei oikein ollut ja se oli ihan totta kun sanoin että istun vaan kotona. Nyt alkaa viides vuoteni Nurmeksessa eikä mulla ole täällä ketään kelle soittaa mennäänkö kahville. Sellaista tyttöystävää, you know. Toki niitä on Kuopiossa mutta sinnekin on taas matkaa. 

Kun istut yksin kotona keskellä pimeyttä, jossain vaiheessa mitta tulee täyteen. Siinä vaiheessa 2021-2022 kun aloin tuntea masennusta, surin jatkuvasti poismennyttä isääni ja tuntui että mitä mulla enää tässä elämässä on, oli aika miettiä mikä on hyväksi MINULLE. Ihmisen ei kuulu olla itkuinen eikä tuntea jatkuvaa epätoivoa, vaan pitäisi nauttia jokaisesta päivästä kun ikinä ei tiedä miten paljon aikaa on jäljellä.

Päätin siis ostaa sen oman asunnon ja hankkia uuden työpaikan sekä samalla tietysti vaihtaa paikkakuntaa. En tiennyt mistä aloittaa, aloitin siis yhtäaikaa asuntoesittelyt, työpaikkojen hakemisen ja siitä ne kaikki lutviutui yhtäaikaa. Ihan järjetön stressi, itku, ahdistus, mitä menin tekemään, tätä ei saa enää peruttua! Huoli omasta parisuhteesta, miten nyt käy, miten Isak pärjää, miten mies pärjää. Mutta elämässä ei voi ajatella muita, vaan pitää ajatella itseään. Vaikka oli parisuhde niin se ei riitä yksin kantamaan jos elämässä ei ole muuta sisältöä, ja tunnet jatkuvaa ikävää omaa perhettä kohtaan. 

Veri veti takaisin Ylä-Savoon. Ostin itselleni pienen yksiön Iisalmesta. Tämäkin hirvitti, ottaa nyt kaikki asuntohuolet yksin niskoilleni ja hoitaa joka asia yksin. En kuitenkaan ole ekaa kertaa asuntokaupoilla ja sain paljon apua ystävältäni. Kaupat hoituivat, sain muuttofirman palkattua täältä ( sekään ei pikku kylällä ole itsestäänselvää ) ja työpaikka hoitui paremmilla työtunneilla kuin entinen.

Nurmes on kaupunkina ihan kaunis, mutta tunsin vain jatkuvaa ulkopuolisuutta kun mulla ei ole juuria tai sukua täällä. Kaveriporukoissa tunsin itseni vain ulkopuoliseksi kun kaikki tunsivat toisensa ennestään, ja olen mieluummin hiljainen ennenkuin tutustun. Oli jotenkin hirveän vaikea sitten tutustua kehenkään kun täällä oli niin omat piirit. Lisäksi talvet omakotitalossa rassasi, lumen määrä ja hankaluus lumen keskellä syrjäseudulla, pimeys ja yksinäisyys. Kesä on ihanaa aikaa mutta se on pieni aika vuodesta. Oli mulla osa-aikatyö ja ihana liikuntaharrastus, sekä laatuaika koirien ja miehen kanssa. Mutta silti pienessä kyläpahasessa kaikki rassasi, surkeaakin surkeampi terveydenhoito, ei työterveyttä, ei mitään järkeviä kauppoja oikein ja kaikki piti tyyliin tilata netistä. 

Ei se Iisalmikaan metropoli ole mutta kävelymatka Tokmanniin, Halpa-Halliin ja Prismaan tuntuu luksukselta. En tarvitse autoa kaikkeen liikkumiseen. Toivon myös arkiaktiivisuuden lisääntyvän ja Hipun kynsien lyhenevän kun pääsee asfaltille ;D Pääsen myös kävellen kirppareille ja kirjastoon! Mulla on paljon lapsuuden ja nuoruusajan muistoja Iisalmesta joten muutto oli ihana asia ja perheeni ilahtui niin suuresti kun ilmoitin ostaneeni asunnon!

Muutossa lahjoitin pois osan huonekaluista, möin pois kuvauskalustoni ja ylimääräisen tavaran. Heitin myös jotain pois. Huonekalut piti mitata tarkkaan mitä pikku yksiöön mahtuu ja käydä vähän suunnittelemassa etukäteen mitä laitan minnekin. Tuntui että tavaraa on paljon mutta se todellisuus hämärtyi kun asui isohkossa talossa missä oli kahden tavarat ja paljon suvun vanhaa roinaa. Mahduin yksiöön vallan mainiosti ja mikä parasta, nyt ei ole kukaan sotkemassa ja jos haluan pitää valkean sisustuksen, saan sen laittaa ja jos haluan vaikka tapetoida tai porata seiniin reikiä, saan sen tehdä! Mietin myös vuokralle menemistä mutta olen niin epätoivottu asukas kissoine ja koirine, että omassa kämpässä saa pitää mitä elukkaa haluaa ;)

Tunteet on heitelleet, välillä on innostus ja välillä katumus. Isakia on hirveä ikävä, samaten miestä. Tuntui että menetin sen parhaan kaverin jolle joka päivä kertoa kuulumiset. Uskon kuitenkin että tälläinen muutos jopa saattaa olla hyväksi, ja jos kaikki on hyvin, välimatkan ei luulisi olevan este. Aika näyttää. Minusta kuitenkin tuntui että tämä oli oikea päätös koska elämässä pitää ensisijaisesti ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan. Ollaan tavattu viikonloppuisin ja oltu puolin ja toisin yötä. Hippu on ilahtunut suuresti näistä vierailuista! Isak on ollut hoidossa täällä eikä se ollut moksiskaan kun on tuttu ihminen ja eläinystävät. Puolisoa on arkisin ikävä mutta asuttiinhan sitä alussakin erillään. Uusi työ tuntui väsyttävältä ja todella aikaiset herätykset pahoilta, se on vähän ärsyttävää kun ei illalla jaksa edes Salkkareita katsoa ja sitten heräät tyyliin neljältä viikonloppuisinkin. Ja kerrostalossa pitää olla hiljaa...

Uusia tuttavuuksia, kavereita ja ehkä jopa ystäviä yritän hankkia koirapuiston kautta, töistä ja Facebookin kaveripalstoilta. Yritän aktivoitua enemmän sosiaaliseksi ja käydä paljon jossain etten jää vaan asunnolle yksin istumaan. Pari ensimmäistä viikkoa oli jotenkin hakemista uudessa kodissa, työssä ja erilaisissa rutiineissa. Työpäivien jälkeen arjessa ei vaan kamalasti ylimääräistä aikaa ole kun on koiralle keksittävä se aktivointi. Onneksi kuitenkin kaikki on tässä äärellään, parin minuutin työmatka, kaupat kotimatkalla ja koirapuistokin lähistöllä. Perheen luo on 40 km. Ja onneksi on auto niin pääsee liikkumaan :) Koti ei ole vielä sisustukseltaan valmis, ehkä joskus sitten parempia kuvia ;)

En ole sisustusintoilija, mutta teen oman näköistä yhdistellen uutta ja vanhaa, mummolaa ja Ikeaa :D Pääasia että itse viihtyy ja mahtuu olemaan ;)

Mitä teidän kevääseen kuuluu? 

ps. Ja mikäli siellä joku Iisalmelainen lukee ja haluaa esim lenkkiseuraa niin av yv ;)