Louis Vuitton Petit Noe muodonmuutos

Muistatteko kun esittelin ensimmäisen Louis Vuitton laukkuni; Petit Noe vintagen? Siitäpä se kokoelma lähti karttumaan mutta ihanalla Petit Noella on aina paikka sydämessäni, se oli eka Luiskan Vuiskani. 

Petit Noe oli nähnyt elämää, ties miten monen käyttäjän käsivarrella keikkunut. Laukku oli vuodelta -98 ja nahkaosiltaan tosiaan kuivunut, sekä hieman canvas halkeillut alakulmista. Ostinkin laukun ajatuksena kunnostaa se jossain vaiheessa ja -22 loppusyksyllä oli sen aika. 

Lueskelin ja seurailin keskusteluja että mitä kunnostus maksaa. Laukkuni on aito, ostettu luotettavalta myyjältä 330 e hintaan mutta siitä ei ollut kuittia. En nähnyt järkeväksi lähettää laukkua Ranskaan asti Vuittonille eikä ne otakaan kunnostukseen laukkuja jos canvas on rikki. Kyselin asiaa Mansen suutarilta ja sain hinta-arvion 498 e kun Ranskan keikka kuulemani mukaan olisi 550 e. Ranskasta tietysti saisi kuitin kunnostuksesta joka samalla olisi puuttuva takuutodistus laukkuun mutta...

Kuva: Mansen suutari

Arvostan ammattitaitoisen suutarin työtä mutta hinta oli edelleen liikaa. Kyselin Kuopiolaisilta suutareilta ja sain suosituksia. Päätyin yhteen pienempään paikalliseen suutariin koska mulle ei ole merkitystä kuka sen tekee, eikä sillä onko laukku enää oikea Vuitton jonkun mielestä. Olin seuraillut Mansen suutarin Youtube videoita ja FB julkaisuja siitä että mitä laukulle voi tehdä. Ylläolevassa kuvassa on vaihtoehtoja vai liekkö sama laukku. Kuitenkin, nahkaosat pystyi vaihtamaan joko vaaleiksi kuten uutena; superkaunis niin mutta todella arka vesipisaroille, laukkua ei siis voisi käyttää kurjemmilla keleillä ennenkuin se patinoituu. Nahat voi vaihtaa myös tummempaa jo patitoituneeseen väriin jolloin se olisi aika alkuperäisen näköinen. Mutta vaihtoehtoina oli myös musta, esim Keepalissa ja NéoNoéssa on musta vaihtoehtoina. Ja se miellyttää minua, lisäksi laukku olisi heti käyttövalmis ja kestää räntä- ja vesisateet ilman vahinkoa.

Näinpähän Luiskan Vuiska lähti suutarille ja mitähän se viipyi, vajaan kuukauden kun ei sillä kiire ollut. Kyllä minua arvelutti koska menin tässä sitten pilaamaan alkuperäisen laukun ja pieni katumus jo tuli että pitäisikö siitä tehdä alkuperäisen näköinen kuitenkin? Mutta sitten päätin että minun laukku, pääasia että sille tulisi käyttövuosia lisää ja minun näköinen ulkoasu! Ja uskon että tämän saa myytyä ja jopa voisin saada omiani pois, kyllä nuo tuunatutkin näyttävät tekevän kauppansa.

Suutari säästi alkuperäistä niin paljon kuin mahdollista noissa metalliosissa. Muutenkin hän oli huolellinen ja kohteli laukkua kunnioittaen koska olin vähän huolissani postin kautta lähetellessä ;) Viimein hän lähetti kuvia ja kysyi olenko tyytyväinen lopputulokseen. Olin kyllä todella tyytyväinen, mielestäni mustilla nahkaosilla laukku on skarpimman ja rokimman näköinen! Mummomainen patinoitunut nahka on ehkä kuitenkin vähän mummo ;)

Suutarilla uusittiin siis laukun nahkaosat eli uusi pohjakomponentti, sivunahat sekä reunanahka. Minulle jäi vielä hommaksi hankkia Etsystä uusi kantokahva sekä nyöri. Mulla oli näihin suunnitelmat valmiina millaiset haluan ;) sulkemisnyöriksi otin mustan nahkanyörin tuolla "liukujutulla", en siis samanlaista kuin alkyperäinen solmittava. Kantokahvaksi valitsin punotun mustanahkaisen paksun kahvan, vähän samantyylisen kuin Artsyssa. Tykkään kuitenkin kantaa laukkua kädessä tai kyynärtaipeessa, en niinkään olalla. Niskajumisena en oikein kanna mitään laukkua olkapäällä. Mulla on myös olemassa pitkiä tummia hihnoja joten halutessani saan laukkuun crossbody hihnan.

Mitä tykkäätte laukusta? Oliko pyhäinhäväistys vai uusi elämä mummulaukulle?