Isakin kuulumisia

Iisakki on nyt asustellut meillä puolitoista kuukautta ja on aika kertoa kuulumisia! Olen aika paljon ottanut Insta Stooreja ihan muistomielessä ja kuvia, näistäkin on kiva katsoa miten koiranpentu on kasvanut ihan kuukaudessa. Alussa se oli hoiperteleva pissijä, kuukaudessa pieni monsteri joka pääosin tekee tarpeensa ulos :D

Pari ekaa päivää meni ja kaikki soljahti paikoilleen, Iisakista tuli täysi perheenjäsen kunhan ensin Hippu toipui alkujärkytyksestä. Se siis vähän loukkaantui että mikä juttu tämä nyt on.

Hipusta on paljastunut suojelevainen puoli jota en itseasiassa ole itse huomannut, vaan kaverini sanoi että katoppa miten Hippu suojelee kissaa! Iisakki on siis kissalle välillä kunnon riiviö, roikkuu hännässä ja takatassuissa. Ja ennenkuin siellä taas joku eläinsuojelija älähtää niin on mulla järki päässä enkä anna Iisakin kiusata ketään. Kissa osaa antaa tassua takaisin ja kissan ruoka- ja nukkupaikat on pöydällä ja saunan lauteilla. 

Hippu siis menee väliin tai niinku juoksee Iisakin eteen ja kiilaa, kun Iisakki leikissä jahtaa kissaa. Hippu myös menee väliin jos Juuso ( aikuinen jämpti ) haistelee Iisakkia. Ei siis anneta Juuson ja Iisakin olla keskenään koska Juuso ei välitä uroksista ja toinen on jätti ja toinen pieni vielä. Ettei tule vahinkoa vaikka Juuso on kiltti koira ja ollut ihan myönteinen Iisakin tulosta. Mieluummin on vaan ylivarovainen kun sitten voivottelee.

Hippu on siis aivan ihana ja kiltti koira. On kyllä saanut extrahuomiota ja herkkuja koska on niin kiltti Iisakille. Pari ekaa päivää se vähän oli loukkaantunut mutta sitten ymmärsi että onhan se kivempaa kaverin kanssa kuin yksin. Pärjäävät kaksin samassa tarhassa ilman huolta ja Iisakki menee Hipun perässä. Hippu on kuin emo Iisakille ja sitä toivoinkin että Hippu vähän opettaa ja näyttää mallia. 

Iisakki kyllä kotiutui aivan heti eikä ole itkeskellyt. Jäi oikeastaan heti alkuviikosta joksikin tunniksi yksin koska työt, mutta ei ole ikinä itkenyt perään ja ihan rauhallisesti ollut. Toki nyt pissaa tulee mutta se on normaalia. Leluja ja luita sillä on. Toki Iisakki osoittaa merkkejä että jos ei kiellä ja vahdi, pistää paikkoja remonttiin. On aika hanakka järsimään huonekaluja ja vähän kaikkea, mutta houkutteleva luu eteen niin jo unohtuu. Muutenkin Iisakki on tosi kiltti, meihin kiintynyt ja seurallinen koira. Rauhallisempi kun sen kanssa on kaksin, Hipun kans kyllä riehuvat ja jos on enemmän ihmisiä niin sitten pissaa ja on ihan holtiton :D

Automatkat on sujuneet moitteitta paria pissiä ja oksua lukuunottamatta. Siis muutenkin ihan hirmu kivasti on mennyt! Ja se helpottaa kun on vanhempi koira ja ylipäätään se että on toinenkin ihminen huolehtimassa pennusta. Hipun kanssa se pentuaika oli raskasta kun tein pidempää työpäivää, Hipulla oli tosi paha eroahdistus ja pääasiallinen hoitovastuu oli mulla vaikka se yhdessä otettiin. Vaan ihan järkevä koira siitä tuli ja maailman ihanin koira onkin. 

Vaikka pennut on supersööttejä ja pehmeitä palleroita, en kuitenkaan malta odottaa että Isak kasvaa ja sen kanssa voi touhuta enemmän. Pentuaika on ihanaa mutta raskasta. Ulkotarha helpottaa kyllä ihan tajuttomasti ja että viihtyvät Hipun kanssa samassa tarhassa. On nimittäin oikeasti hankala tehdä ruokaa tai siivota jos pentu roikkuu mopissa. On ollut hyvin vähän aikaa blogille mutta hengissä pidän tätä kyllä ja kesällä alkaa jo helpottaa, viimeistään syksyllä valitan kun isäntä ja Isak on vaan metsässä ;)