keskiviikko 19. helmikuuta 2025

Viime aikoina luettua

Olen loppuvuodesta ja tämän vuoden puolella yrittänyt aktivoitua lukemisessa enemmän. Mulla on kaappi täynnä omia kirjoja jotka haluan lukea uudestaan, sekä kirjastosta lainaan silloin tällöin jotain hyviä. Uutuuksia lähinnä jotka luen ja mietin haluanko ostaa omaksi. Tässä muutama lyhyt arvostelu lukemistani kirjoista :) 


Lars Kepler Peilimies
Herrajumala kun on jännä kirja!! Ei voi laskea käsistään ja lopettaa lukemista! Keplerin kirjasarja alkaen Hypnotisoijasta on niin jännittävä ja tavallaan sairaan hyvä. Omistan kaikki nämä kirjat ja esim tätä Hämähäkkiä eli uusinta toivoin pukilta ja sen sain. Jos haluan oikein uppoutua kirjaan niin valitsen Kepleriä. Jos nämä ei ole tuttuja niin kannattaa lukea alusta asti, mutta voi kokeilla kesken sarjankin. Suosittelin tätä kaverille mutta hän sanoi että liian pomppivaa, mutta me luetaan ehkä erilaisia kirjoja. Poliisihommia ja jännitystä, sairaita juttuja eli hyviä :))

Tess Gerritsen Vakoojarannikko
Ensimmäinen Gerritsenin kirja jota en jaksanut lukea ja jonka palautin kesken jääneenä kirjastoon. Vanhemmat Gerritsenin kirjat on parempia, tämä oli jotenkin tylsä eikä jaksanut keskittyä vaikka kyllä tässä välillä tapahtui mukaansatempaavia asioita. Nimensä veroisesti vakooja- ja poliisihommia. Aloittaa martiniklubi -sarjan eli en lue niitä jatkossakaan ;) tästä näet kirjan kannen ja ytimekkään arvostelun kirjasta. 

Tuomas Marjamäki Yhdet vielä, Irwin 
Toinen kirja minkä luin selaamalla läpi, ja kuvat katsomalla on Irwinin kirja. Hieman jaaritteleva mutta sinällään mielenkiintoinen. En ole Irwinin fani mutta tykkään elämänkerroista ja mielenkiintoisista hahmoista. Tässä tuli paljon uusia puolia Irwinistä ja oli mielenkiintoinen tosiaan, vaikka en sillä hetkellä jaksanut tähän keskittyä. Ehkä alussa oli liian tylsä ja junnaava, puolessavälin alkoi tapahtua ja siitä lueskelin loppuun. Tämä ja Tess olivat kirjastosta lainassa niin en kuvia muistanut ottaa, googlella ei tästä hirveästi arvosteluja löytynyt. Mutta jos kiinnostaa kuulla Riitta -lesken näkemystä ja tarinaa niin suosittelen lukemaan.

Camilla Sten Kadonnut kylä
Koukuttava! Viveca Stenin tyttären esikoiskirja. Tätä alkoi lukemaan sujuvasti heti, ei jaarittele tai jauha vaan etenee sopivaa tahtia. Henkilähahmoja ei ole liikaa vaan siellä täällä on koukuttavia juttuja jotka pakottavat jatkamaan lukemista. Tämän nappasin kirjastosta lainaan kun vaikutti hyvältä. Voisin lainata tekijältä lisää, on vaan paha kun en oikein kuukaudessa ehdi lukea ja joudun uusimaan lainoja monta kertaa ;) onneksi niin pystyy tekemään...Jos etsit mielenkiintoista jännitys/kauhu? kirjaa niin tartu tähän! Meinasin itse lainata muutkin kirjailijan kirjat. 

Samuel Björk Saari kaukana kaikesta
Björkiltä olen lukenut kaikki aiemmat kirjat. Luin myös Suden melko vastikään. Siis hänen kirjansa ovat jännittäviä dekkareita mutta joku niissä aina tökkii. Innostun alussa kun tarina vaikuttaa hyvältä mutta jotenkin aina harhaudun sivupolulle ja keskittyminen on vaikeaa. Ehkä jos juoni poukkoilee tai hahmoja on liian monta samankaltaista, ne menee mulla sekaisin.
Tämä minua just harmittaa että nykyään en pysty keskittymään kunnolla lukemiseen. Osasyy on kännykkä ja se että siihen tarttuu liian helposti jos kirja on tylsä. Björkin kirjoissa on joku miksi niiden lukeminen on vähän vaikeaa ja kirja jää aina yhteen kertaan. 

Cabilla Grebe & Carl-David Pärson Vaihdokkaat
Grebe on yksi lempikirjailijoistani. Tämä kirja oli kirjaston hyllyllä ennennäkemätön mulle enkä ole tästä Pärsonista ikinä kuullutkaan. Greben nimen houkuttelemana otin lukuun. Tämän kanssa olen vasta alkutekijöissä mutta psykologinen trilleri, kauhua mukana. Vaikuttaa ihan hyvältä joten täytyy keskittyä lukemaan tätä :)

Mä muistan kun ala-asteella kävi se kirjastoauto ja lainasin aina hirmu pinot kirjoja. Ope kysyi ehdinkö lukea muka kaiken. Minähän luin, olin tosi ahkera lukemaan! Neiti Etsivät ja Pikku vampyyrit. Olen lukenut vielä nuoresta aikuisesta alle kolmekymppiseen. Ihan helposti meni paksut kirjat kuten Tuulen viemää. Sitten se vähän tökkäsi ja luulen että syy siihen on puhelin. FB, IG ja nykyään TikTok mihin alan tahtomattani koukuttua. Kun kirjan pitäisi olla niin mukaansatempaava että pystyn siihen keskittymäään. Mulla ei ole mitään adhd:ta mutta lukuvaikeutta on ja keskittyminen on aina ollut hankalaa, kouluajoista lähtien. Jostain syystä lukeminen on aina sujunut ongelmitta vaikka normielämässä luen helposti sanat väärin.
Mutta olen onnellinen että olen oppinut lukemisen taidon ja luin silloin nuorena teininä paljon. Ehkä kun maalla korvessa asuttiin, ei ollut samalla tavalla aktiviteettejä kuin nykyään, tai ne piti kehitellä yksin tai sisarusten kanssa keskenään. Ei me päästy mihin olisi haluttu ja jos halusi tavata kavereita, piti pyöräillä pitkät matkat. Lukeminen oli mukava harrastus, muistan sen ja kirjasto ollut aina yksin lempipaikoistani :) 

Luetko sinä? Millaisia kirjoja? Ajatuksia näistä mun lukemista?

10 kommenttia:

  1. Mukavan erilainen postaus :)

    Luin lapsena ja teininä todella paljon, sitten tuli kiireisemmät vuodet ja kännykän räpläys. Pari vuotta sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja aloitin lukemisen uudelleen. Nyt luen joka päivä ainakin 15 minuuttia, eli pidän "lukuvartin". Vapaapäivinä luen pitkiäkin pätkiä. Tällä hetkellä tykkään historiallisista ja suomalaisista romaaneista, olen mm. Laila Hietamies/Hirvisaari, Kaari Utrio, Eeva Joenpelto, Sirpa Kähkönen... sit taas lomalla tulee valittua kirjastosta aika usein joku helppolukuinen jännäri tai rikosromaani. Just nyt lainassa on P.D. Jamesia ja Remestä.

    Lukeminen on tosi hyvä harrastus, ja huomaan ainakin itse että keskittymiskyky on parempi, kun lukee aitoa kirjaa eikä näplää koko ajan nettiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) hei lukuvarttihan olisi tosi hyvä idea! Mä en ymmärrä kun en nyt lomallakaan ole saanut yhtään luettua. Ei vaan huvita mutta siihen voisi lukuvartti auttaa. Lukeminen kyllä kehittää keskittymiskykyä, kyllä mä halutessani pystyn esim äitini luona kylässä lukemaan vaikka samaan aikaan huutaa radio, telkkaria ja on ihmisten puhetta :) Historialliset suomalaiset romaanit on kiinnostavia, itseä kiinnostaa eniten sota-aika :)

      Poista
  2. Tulee luettua paljon, aina on usea kirja kesken riputeltuna ympäri asuntoa (sohvalla, reissussa, sängyssä ennen nukkumaanmenoa). Historialliset romaanit ja henkilökohtaiset tarinat on mun heikkous. Kirjailijan kantaaottava ja/tai humoristinen tyyli myös kiehtoo, pidän siksi erityisesti Väinö Linnasta ja Mark Twainista.

    Jännitys/dekkarit on mulle se genre joka jää muiden jalkoihin selkeästi. Kai se valinnan vaikeus tulee siitä määrästä mitä niitä on tarjolla kokoajan, en tiedä mistä aloittaisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niitä muuten on ihan älyttömästi! Harvemmin tartun uuteen kirjailijaan ellei kirjastossa joku niin houkuttele, luen mieluummin hyväksi havaittua niin jaksaa ainakin keskittyä :)

      Poista
  3. Onneksi minullekin opetettiin jo lapsena kirjojen lukeminen, vaikka ei korvessa asuttukaan. Ehkä johtuen siitä, että siellä mummien ja ukkien suunnalla oli paljon opettajia ammatiltaan? Luen kirjaa ainoastaan nukkumaan mennessä, näin on ollut aina. Tuskin muulla tavalla edes uni tulisi. Kovin pitkälle en kerrallaan pääse, kun alkaa silmä luppasemaan - kirja kiinni ja krooh. Siksi ostan kirjat, koska mikään lainausaika ei riittäisi. :D Luen lähes ainoastaan elämänkertoja ja tietokirjallisuutta. Yksi viimeisistä kiinnostavimmista on oikeuslääkäri Ursulan Valan Kuoleman monet kasvot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niinkuin minä, ei aina montaa sivua pääse kun alkaa nukuttaa ;) kirja on hyvä unilääke mutta siksi yhden kirjan lukeminen kestää eikä tahdo seuraavana päivänä muistaa mitä siinä tapahtui...Mielenkiintoisen kuuloinen tuo Valan kirja. Tosin en tiedä oisko se mulle vähän liikaa...kun olen tälläinen ihminen joka aina ajattelee kuolevansa pian :)

      Poista
  4. Luen tosi paljon, mikä johtuu myös aikaisemmista opinnoistani. Olen onnekseni nopea lukija. Dekkareita eniten ja niitäkin laidasta laitaan. Juonen pitää edetä ripeästi. Saa olla melkoinen dekkari, joka etenee hitaasti, jotta jaksaisin keskittyä. Toki Louise Pennyt etenevät hyvin hitaasti, mutta toisaalta antavat paljon ahaa-elämyksiä, jos vaan jaksaa ne lukea ja miettiä laajemmalla tasolla päähenkilöiden ajatuksia. Niissä on kivaa myöskin se, että sijoittuvat Kanadaan. Ettei ole aina siellä Tukholman saaristoon tai pohjoiseen sijoittuvia kirjoja ;) Nyt ehkä vähemmän yhteiskunnallisesti kantaa ottavia. Hyvän mielen dekkareita tarvitaan kyllä paljon, varsinkin näinä aikoina, kun jo uutiset ahdistavat. Mutta nykykirjallisuutta myös paljon . Elizabeth Strout on suuri suosikkini. Paljon tuttuja kirjailijoita oli postauksessasi. Tämä oli tosi kiva postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis totta, dekkarit on aina saaristossa tai pohjoismaissa :D Kiva että tykkäsit postauksesta, voisi joskus myöhemminkin tehdä tälläisen jos luen taas uusia kirjoja. Ja voisin itsekin opetella lukemaan muita kuin dekkareita, no niitä elämänkertoja luen kanssa paljon :)

      Poista
  5. Tuleeko Hippu 10v postaus?<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, nyt tuli huono äiti -fiilikset...sitä kun nykyään jakaa asiat enemmän Instaan ja Faceen niin tämä vähän jää...Hipulle kuuluu hyvää, nyt ensimmäistä kertaa elämässään joutuu hammaskiven poistoon. Ja astmalääke vaihdettiin toiseen kun entistä ei enää saa. 10 vuotta tuntuu hurjalta ajalta ja joka päivä suren sitä että joku päivä joutuu luopumaan, että miten minä sitten pärjään? Mutta nautitaan nyt ja toivotaan vielä monia synttäreitä <3

      Poista

Kiitos kommentista <3