maanantai 4. heinäkuuta 2022

40

Muistan kun täytin 30 vuotta. Ostin siideriä ja olin että jeeeee nyt juhlitaan. Tänään täytän 40v, muistaakseni 11:46 päivällä ja ajattelen vaan että saispa nukkua.

Viime vuosina lähestyvä 40 on tuonut mukanaan silmäpussit, veltostuneen ihon silmien alla sekä luomilla ja viimeisenä kaunistuksena hamsteripussit. Vihaan näitä ikääntymisen meikkejä. Kaikki muut on niin nuoria ja nättejä. 

Kun katselen vanhoja kuvia minusta, muistan miten ajattelin olevani lihava ja etten voi käyttää kivoja vaatteita. Nyt ajattelen että olisinpa noin laiha. Tuntuu että vyötärömakkara on tullut jäädäkseen, joka paikkaan kolottaa, aina väsyttää, ei saa nukuttua ja palautuminen on todella hidasta! Tunnen olevani vanha, rupsahtanut kurppa :D harmittaa että olen murehtinut tosi paljon sitä että olenko lihava ja aina verrannut itseäni muihin. Nyt kaduttaa ja mietin niitä aikoja että olisinpa ymmärtänyt olleeni ihan normaali. Nykyään...no, laihdutan koko ajan ja mietin miten tätä on taas päässyt kertymään.

Asioita mitä haluan elämässäni. Terveyttä toivon mutta olen varautunut siihen että nyt kääntyi sivu loppuelämään :D Työpaikalla ei ole merkitystä, en ole ikinä ollut ihminen joka haluaa edetä töissä. Pakko vaan tehdä jotain että saa rahaa. Omaisuutta on toki kertynyt tähän ikään mennessä ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen että ei ole köyhä kuin kirkonrotta. Toivon että saisin pitää lemmikkini pitkään ja lähisukulaiseni pysyisivät terveinä. Isäni kuolemasta tulee kohta vuosi ja suren sitä jokaikinen päivä. Mun lähiperhe on mulle tosi läheinen ja tärkeä.

Haluaisin oman asunnon. Omistusasunnon, rivarikaksion. Siihen olisi varaa. Sellaisen missä olisi Hipulle pikku piha ja joka olisi mun oma ja jossa ei tarvii tapella kenenkään kanssa. Jonka saisin laittaa just sellaiseksi kuin itse haluan. Mulla ei ole ikinä ollut asuntoa jonka saisin laittaa mieleiseksi :/ 

Sellainen omituinen levottomuus vaivaa koko ajan. Inhoan Nurmesta. En viihdy täällä. Mulla ei ole täällä sukulaisia tai ystäviä, jotain kavereita kylläkin. Onneksi on tietysti auto että pääsen käymään savon puolella vanhojen ystävien luona. Mutta se kokoaikainen levottomuus, haluaisin omistusasunnon kotikonnuilta mutta sitten en uskalla ottaa sitä askelta. Ihailen salaa ihmisiä jotka uskaltavat tehdä elämässään haluamiaan asioita.

En tiedä, onko olemassa 4-kympin kriisiä? Onko mulla sellainen? Mitä pitää olla saavuttanut tämän ikäisenä? Voiko mulla olla joku kriisi kun tuntuu ettei mikään ole hyvin ja kaipaan koko ajan jotain muuta? Monilla on perhe ja lapset jo isoja. Ovat naimisissa, on jo kohta maksettu asuntolaina. Hyvät työpaikat. Mulla on vakituinen työ, parisuhde ihan mallillaan, ihanat lemmikit ja hyvät, rakastavat välit perheeseen. Kaikkea haalittu mitä tarvii, onpahan perillisillä kauhistelemista. Missähän sitä on 10 vuoden päästä, 5-kymppisenä? Vieläköhän kirjoittelen täällä postauksia?

Täältä tullaan, uusi luku elämässä! Kuvissa tähänastisen elämäni valopilkku ja tärkein asia päällä maan. 

31 kommenttia:

  1. Kyllähän tuo joltain kriisiltä kuulostaa, onko sitten ikäkriisi vai mikä. Muistan kun sä muutit Nurmekseen, mietin silloin että mitenköhän hyvin mahdat siellä viihtyä. On nimittäin mullekin tuttu paikka, mies on siitä naapurista Valtimolta kotoisin. Sepä vasta käpykylä onkin! Nurmeksessa asuu joitain miehen sukulaisia vielä. En oo tosin muutamaan vuoteen siellä käynyt, mutta tokkopa se paljonkaan on muuttunut.
    Se, että tiettyjä asioita pitäisi olla saavutettuna tietyssä iässä on ihan p*skaa! Jokainen eläköön omannäköistä elämää, kunhan on jotakuinkin tyytyväinen. Sinä et kuulosta ihan tyytyväiseltä vaikka perusasiat onkin kunnossa. Isojen päätösten tekeminen on vaikeata, mutta joskus niitä joutuu tekemään. Samalla joutuu miettimään että mistä on valmis luopumaan saadakseen jotain ehkä parempaa tilalle. Toivottavasti löydät vastauksia ja tasapainon.
    Kaikesta huolimatta Hyvää syntymäpäivää, Taina !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan ole muuttunut ja anteeksi vaan, mutta Valtimo se vasta ankea paikka on ja mielestäni kuoleva kylä...vaikka moni siellä tietysti viihtyy mutta itsellä kun ei ole sinne mitään kotiseutukytköksiä niin ne tuntuu ahdistavilta paikoilta. Kiitos Tarja ja jospa nämä kriisit ratkeaa. neljänkympin kriisi ja viidenkympin villitys, mitähän kaikkee tässä on vielä tulossa :)

      Poista
  2. Onnea onnea! Joo, täällä vituttaa nelikymppisyys edelleen, vaikka kolmatta vuotta jo sitä olenkin 😭
    Jotenkin tuntuu että kaikki muut on aikuisia ja itse vaan teineilee menemään . Ei oo kauaa kun joku kysyi onko mull lapsia ja tuntui niin absurdilta jos olis, siis määhän oon vasta, hetkinen , joo voishan sekin olla jo parikymppinen 😬
    Ja sama, aina oon pitäny itteeni sinä kaikista lihavimpina, varsinkin alle kolmekymppisenä ja nyt kun kattoo kuvia niin haloo taas, mutta sitä se on kun ei muuta lapsesta saakka kuule. Olikos mulla jotain positiivista näkökantaa tähän....joo ny ei lähe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ei mullakaan oikein lähde sitä positiivista kantaa asiaan mutta et sinä kyllä ole <3 ja kyllä, meillä molemmilla vois olla jo aikuinen lapsi!

      Poista
  3. Tekstistäsi pystyin hyvin samaistumaan tuohon vanhojen kuvien katseluun, kuinka sitä on ajatellut silloin parikymppisenä omasta ulkomuodostaan ihan kauheita, vaikka olin ihan nätti. Itsellä nyt ikää 32 ja tähän mennessä olen ainakin oppinut etten aloita enää yhtäkään laihdutuskuuria, ne ovat turhia ja aiheuttavat vaan oravanpyörän. Ennemmin täytyy ajatella, että mikähän olisi minulle hyväksi ja tehdä kivoja asioita miettimättä koko ajan mitä muut minusta mahtaa ajatella. Ja kyllä vaan se suklaalevykin on välillä erittäin hyväksi :D Olen itse paininut kyseisen asian kanssa paljonkin, enkä voi sano että olisin valmis sen painiskelun kanssa, mutta olen oivaltanut paljon. :) Toivottavasti saat elämääsi haluamiasi asioita ja uskallat heittäytyä! Ihanaa syntymäpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna :) pitäis vaan nauttia elämästä eikä koko ajan verrata itseään muihin. Ei sitä vaan voi olla vartaloltaan kuten 10v sitten, silloin olin ruikula, nyt olen rotevampi ja aika paljon käynyt salilla tässä 10 v sisään :D

      Poista
  4. Onnea! Jossain vaiheessa elämäänsä sitä aina pysähtyy miettimään, että miten meni, ja voisiko asiat olla vielä paremmin. Jokainen ihminen on oma yksilönsä, eikä siitä tule kuin pahalle päälle, jos vertailee itseään muihin, joilla on "paremmin asiat", tai siihen, "miten asioiden pitäisi olla". Jokaisella on taatusti ne omat ongelmansa, eikä elämässä ole mitään standardeja, jotka pätisivät jokaikiseen ihmiseen.

    Tärkeintä ovat läheiset ja terveys. Viimeksimainittu on sattuneesta syystä viime vuoden aikana ainakin itselleni valjennut kantapään kautta.

    Mitä tulee noihin "vuosilustoihin", niitä vaan valitettavasti kertyy. Iho veltostuu ja vanhenee, vaikka sitä miten hoitaisi! Mutta sehän tapahtuu ihan kaikilla, aikanaan myös niillä, jotka ovat nyt nuoria.

    Jos vielä yksi lohdutuksen sana: Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nuoremmaksi itsensä tuntee. Puhun kokemuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) totta, pitäisi vaan oikeasti nauttia ja olla onnellinen terveydestä. Se ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Tunnen kyllä itseni nuorekkaaksi ja joku aika sitten kysyttiin kyllä vielä paperit :) mieleltäni olen kyllä lapsen tasolla vielä ;D

      Poista
  5. Olet just ihana! Hyvää syntymäpäivää :)

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea! Moni kohta tutun kuuloinen. Pännii todella nuoruuden kompleksit, miten ne rajoitti omaa olemista, ja tosiaan nyt kuvissa näen kivannäköisen tyypin. Kunpa saisit oman kodin mitä laittaa ja olla niinkuin haluaa. Mutta tiedän itsekin, että isojen muutosten kynnys on kamalan korkea. Toivottavasti saamme lukea kuulumisiasi vielä seuraavilla pyöreillä! -HH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai ne kompleksit on kuuluneet siihen aikaan. Mitähän sitä ajattelee itsestään 10 vuoden päästä...Olen myös pyöritellyt ajatusta jostain kesämökistä, sellainenkin olisi kiva :)

      Poista
  7. Onnea vielä täälläkin<3

    Toi on tuttu tunne, että koskaan ei oikein ole tyytyväinen omaan ulkonäköönsä ja myöhemmin sitä sitten kaiholla muistelee, että vieläpä näyttäis siltä kuin kymmenen vuotta aiemmin :D Harmittaa, ettei osannut silloin olla tyytyväinen! Uskon että toi on varmasti tavallaan aika kuormittavaakin, jos joutuu asumaan paikkakunnalla, jota ei tunne niin omaksi ja kaipaa muualle. Onneksi sulla sentään on muuten asiat hyvin ja ehkä sä vielä joku kaunis päivä repäiset ja ostat sen asunnon, mistä haaveilet<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda <3 kyllä mä joku päivä sen teen, sitä ei vaan tiedä onko se kahden vuoden vai kymmenen vuoden päästä :) Nauti sinä nuoruudesta ja tästä ajasta elämästä! Kyllä minäkin nautin koska kyllähän mulla on asiat hyvin oikeasti :)

      Poista
    2. Joskus muutokset elämässä tarvitsevat jonkun sykäyksen sille muutokselle. En minäkään missään vaiheessa ollut kuvitellut eläväni jossain ulkomailla (vaikka reissasinkin töitten puolesta paljon), ennen kuin tapasin aikoinaan silloisen brittimieheni Pariisin lentokentällä, kiitoradalla koneessa, joka ei koskaan lähtenyt minnekään. Ensin tuli Amsterdam, sitten Moskova, Lontoo, Sveitsi ja nyt Irlanti. Ei enää tee heikkoakaan muuttaa muualle ykskaks ja pienestä sekin lähti.

      Poista
  8. 40 on itse asiassa aika kiva ikä. Itse olin 30v vielä tosi epävarma ja miellyttämisenhaluinen, 40v en enää jaksa välittää epäolennaisten tyyppien mielipiteistä :D
    Itse kipuilin kun on tylsä pieni kerrostalokoti. Kompromissi miehen kanssa. Sitten hankittiin pieni kesäpaikka, jota saan laittaa ja missä on kiva puuhata, mutta edelleenkään ei tarvi tehdä lumitöitää tai hoitaa pihaa enempää kuin huvittaa. Kannattaa sunkin harkita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta että 40 veenä sitä on itsevarmempi ja on omat jutut, oma hankittu omaisuus ja ne omat tulevaisuuden suunnitelmat. Tällee omakotitaloasujana ( vaan ei oma talo ) se kesämökki ( eli toinen työleiri :D ) kuulostaa tyhmältä, mutta se vois olla se mun oma työleiri jonka saisin laittaa omanlaiseksi. Olen harkinnut asiaa ja ehkä se voisi olla halvempi kuin osake josta pitää joka kk maksaa vastikkeet ja taloyhtiön remontit jne....Kiitos hyvistä vinkeistä ja ehkä minun ajatusteni pukemista sanoiksi!

      Poista
    2. Mun on pakko kommentoida tähän: Eräs ystäväpariskunta haaveili mökistä monta vuotta. Tekivät sitten laskelmia, että vaikka itse osaisi kuinka rempata, turvallisempaa oli sittenkin päätyä ostamaan pieni rivarinpätkä pikkupaikkakunnalta, josta sen sai todella edullisesti. Asunto oli vielä hyväkuntoinenkin, eikä kaivannut mitään remppaa. He maksoivat päätykaksiosta terassilla vain 26k, mikä oli sellaisesta asunnosta mielestäni ihan pikkuraha, asunto on kuitenkin suhteellisen lähellä kaikkia pikkupaikan palveluita, vaikka näyttääkin olevan kuin luonnon helmassa.

      Noista mökeistä kun ei koskaan tiedä, miten paljon niihin pitää rahaa lappaa kaikenlaisten kunnostusten ym. takia vuosien varrella. Yhtiövastike saattaa olla pikkuraha sen rinnalla.

      Poista
    3. Totta kyllä ja itsellä kun ei remonttitaitoa ole, mutta innostusta kyllä siitäkin edestä :D joku pikku mökki kuitenkin mietityttää, olis se ihana!

      Poista
  9. Onnea, tsemppiä omana itsenä olemiseen <3 Se on välillä vaikeaa, itsensä rakastaminen on,noh, haastavaa. itse käyn 3kympin kriisiä, kehtaako edes sitä täällä sanoa vaikka vasta kuukauden päästä tulee kaksysi. Kun olin 20 mietin 60 kilosena miten olen niin lihava ym, nyt kun katon kuvia itsestäni niiltä ajoilta mietin että oisimpa vielä ton kokonen, nyt on varmaan +10 tuosta tullut, vieläkin ihan normaali, painoindeksissä lihava. Väliäkö tuolla :) 10 vuotta sitten ne ajatukset painosta teki elämästä vaikeaa, nykyään olen onnellinen omana itsenäni, vaikka joskus on vaikeita päivä. Kun tuosta kirjoitit niin koen kyllä samoja fiiliksiä, nuoruus ei tule takaisin, pitää nauttia elämästä siinä hetkessä kun se tapahtuu :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin olet ihana omana itsenäsi ja oikein kaunis juuri noin <3 nauti tästä elämänjaksosta <3

      Poista
  10. Onnea <3 Kirjotin pitkät pätkät ja sitten tökkäs netti, hitsi...no mutta halusin vain sanoa etten kyllä ois uskonut että täytät jo 40. Vaikken oo kyllä ajatellutkaan minkä ikäinen olet niin jotenkin ajattelin ulkonäön perusteella paljon nuoremmaksi <3
    Tunnistan sun ajatuksista paljon omiani vuosien takaa. Etenkin tuota ettei koskaan ole muka ollut riittävän hoikka tms vaan aina ollut johonkin tyytymätön. Jopa silloin kun olen ollut hoikimmillani ja käynyt paljon salilla.
    Jos yhtään lohduttaa, niin ikä tuo mm juuri tähän sitä paljon puhuttua armollisuutta ja sitä alkaa pikkuhiljaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Makkaroilla tai ilman. Mua nämä vuoden +40 on rauhoittaneet monella tapaa ja vaikka ikä saattaa tuoda kaikenlaista pikkuvaivaakin niin tavallaan nautin tästä iästä. kohta 50v ihan suunnattomasti eli omasta kokemuksesta uskon että ihania vuosia on tuloillaan <3

    Jos sä oot tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä, nauti siitä mutta jos mietit muutosta niin se varmasti tulee kun sen aika on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikku viisaista sanoista ( kommenttisi tuli vasta nyt näkyviin ?! ), harmi että tosiaan nuorempana tuhlannut aikaa siihen ettei ole riittävästi mitään ja on ollut kamalan epävarma...

      Poista
  11. Varmasti kriiseilyä joka liittyy ikään, mulla oli tosi paljon samoja mietteitä osin kuin sulla nyt kolmekymppisenä. Lopulta mä käännyin kääntämään elämäni päälaelleen vähän pakonkin sanelemana. Kaikki kääntyi lopulta hyvin ja se oli jälkeenpäin ehkäpä elämäni paras kriisi. 🤣

    Oon kans sä töiden suhteen. En ole lainkaan tavoitteellinen, vielä parikymppisenä olin. Nyt ainoa moti on tehdä, et saa toteuttaa niitä mukavia asioita. Kyllä sä varmasti vielä uskallat ottaa askeleen, ehkä sen aika ei vaan ole ihan vielä. ❤️

    Onnea! 🥳🎉

    VastaaPoista
  12. Onnea syntymäpäivänäsi! Rohkeasti toteuttamaan unelmiasi, luota itseesi, sinä osaat ja pystyt! Ihana Hippu :)

    VastaaPoista
  13. Onnea! Lohdutukseksi (tosin ehkä tavallaan ankeaksi sellaiseksi) on sanottava, että tulee päivä, jolloin katselet nyt otettuja kuvia ja ajattelet, miten hyvältä näytit. Olen 51v ja nyt on alkanut vanheneminen oikeasti pänniä. On hamsteripussit ja veltto heltta leuan alla. Jos olisin rikkaampi, saattaisin harkita kirurgin veistä (ja minä kun aina vannoin luomuvanhenemisen nimeen- se oli helppoa nuorena...). Laitoin vanhoja farkkuja kirpparille, kun tajusi, etten mahdu niihin. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei ketuta ollenkaan. En ole koskaan halunnut omistaa mitään tai "olla rikas" eli vuokrakämppä on ihan ok. Sekin ilahduttaa, ettei kukaan enää kysele, tuleeko meille lapsia! ;) Olen kuitenkin herännyt kovaan tarpeeseen ELÄÄ ja TEHDÄ! Olen vielä ok kunnossa ja pelkään, etten ole ikuisesti. Kauhulla katson äitini vanhenemista (isä kuoli jo, kun olin 26v). Ajattelen, että jos en ala elää nyt, en ehkä ehdi enää myöhemmin! Haaveilla saa ja pitää. Olet vielä ihan nuori, ehdit vaikka mitä! Ja olet hyvä NYT, tässä iässä, painossa ja olomuodossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 ihana kommentti! Minäkin olen aina arvostanut luomuvanhenemista mutta kyllähän mä aikoinani puhuin näiden luomien leikkaamisesta eikä nykyään kyynelurien täyttö ole poissuljettu vaihtoehto. Mutta ne on pieniä murheita siihen nähden että pitäisi elää ja nauttia siitä terveydestä. Kun se ei ole itsestäänselvyys. Katsotaan sitten mitä 10 vuoden päästä kirjoitan 50 otsikolla. Nautitaan nyt tästä ja melko varmasti 50 mennessä olen näitä haaveita toteuttanut ;)

      Poista
  14. Onnea uudelle vuosikymmenelle!
    Tärkeintä elämässä ovat terveys ja läheiset. :)
    t. TQ

    VastaaPoista

Kiitos kommentista <3