Koirien kuulumisia

Mun puhelin teki mulle Isakin pentuaikaan aika ikävän tempun, se poisti KAIKKI kuvat ja videot useamman vuoden ajalta. Ne eivät olleet varmuuskopioissa vaikka sellaisen olen tehnyt, enkä keksinyt mihin ne katosivat kertakaikkiaan vaikka tein tuntikausia töitä niiden löytämiseksi. Yhtäkkiä koko kuvakansio melko uudesta iPhonesta oli vaan tyhjentynyt ja sekös se veetutti. Onneksi valtaosa kuvista ja kaikki muistot niiden myötä on Instassa ja Facebookissa, mutta nykyään otan kuvat muistitikulle jonka kopioin vielä toiselle muistitikulle ennemmin kuin luotan Omppuun tai mihinkään pilveen :/

Tämän episodin myötä osa Isakin kuvista katosi mutta kyllä meillä on riemua riittänyt tämän pennun tulon jälkeen ;D Ihan haikein mielin luin aiempaa Isak -postausta ja muistelen ihanaa pumpulimaista pikkupennun turkkia mutta onneksi se on jo iso koira. Se oli tosiaan kurakelien aikaa kun Isak tuli ja sotkua riitti. Tuntuu myös että ensin lähtee kissasta karvaa, sitten Isakista ja taas Hipusta. Imuroin joka päivä :(( haaveilen moppaavasta robotti-imurista etten tulisi ihan hulluksi. 

Keväällä mies jäi pitkälle sairaslomalle tapaturman myötä ja se on toki auttanut myönteisesti koiran opettamisessa. Isakista tuli sisäsiisti jo 4 kk iässä!! Tuntuu kyllä että poikakoira oli tässä asiassa helpompi kuin bitch-narttu joka edelleenkin vaihtaa pissipaikkaa vaikka 4 kertaa jos heinikko on liian märkää. Tuntuu myös että Hippu auttoi ja näytti mallia Iisakin opettamisessa. Kaikki ihmisten näykkiminen/käsien pureksiminen ja huonekalujen järsiminen jäi hampaiden tulon myötä pois. 

Isak ei ikinä ole yksin sisällä, siihen sitä ei opetettu koska on ulkotarha ja melko varmaa on että tekee omatoimista remonttia yksin ollessaan. Hippu ja Isak ovat myös aika oppineita toisiinsa että ovat joko tarhassa tai lähtevät autoon mukaan. Hippu ei ole ikinä tehnyt autossa mitään mutta Isak on kyllä näyttänyt sen että tapahtuu jos autossa on järsittävää ;) 

Kaikki rokotukset on menneet hyvin ja kehujen kanssa on tultu pois eläinlääkäriltä. Isak on tervepäinen koira jonka voi huoletta antaa olla lasten kanssa. Se tervehtii kaikki ihmiset hymyllään eli irvistämällä. Se on kuulema hyvän hirvikoiran merkki. Se leikkii lasten kanssa ja on ihmisten seurassa. Joka aamu pitää halia, pötköttää ja olla lähekkäin. Vaikka jämpti on metsästyskoira, se on myös sopiva perhekoira. Isokokoinen koira se on mutta pidän siitä. Sängyssä on vaan välillä ahdasta ;) saapi siis olla sängyssä, sohvilla. 

Toki sillä on metsään kutsumus enkä ihmettele yhtään miksi jämptit annetaan vain metsästäviin koteihin. Jos Isakilla on tylsää, ei ole aktivoitu tarpeeksi tai toinen koira saa enemmän silityksiä, alkaa se "hirvihaukunta". Isak vaatii siis paljon eikä se ole pelkkä tarhakoira jos haluaa että se osaa olla myös sisällä. 

Kaikkein hellyttävintä on nähdä se isännän ja koiran kiintymys. Tässä tehdään eväitä hirvenmetsästyksen aloituspäivänä. Jos Hippu ja mieheni lähtevät kaksin jonnekin, Isak kävelee koko ajan minun mukana ja vahtii etten häviä. Hippu otetaan riemulla vastaan, samaten minut kun tulen kotiin. Hippu ja Isak ovat erottamaton kaksikko. Vaikka joskus Hippua ärsyttää niin kyllä se aina odottaa että Isak tulee metsäreissuiltaan kotiin.

Kissa ei oikein Isakista välitä, juniori on sille vielä liian villi ja innokas. Kissalla onkin oma saunaosasto ja ruokapaikat pöydällä. Kissa on sisällä enemmän kun Isak on tarhassa ja kun tulee sisälle, kissa painuu omaan rauhaan. Kissa pääsee myös yläkertaan halutessaan jonne portti estää koirien pääsyn. 

Sellaista kuului Isakille. Kelpo koira ja perheenjäsen siitä on kasvanut ja vaikka en itse metsästä, Jämpti on ollut yksi haaveroduistani. Tykkään ulkomuodosta ja luonteesta. Norjanharmaa meillä oli myös mietinnässä mutta Jämy on jalkavampi.

Mitä teidän kissoille tai koirille kuuluu? Löytyykö muuten lukijoista jämyjen isäntiä/emäntiä?