keskiviikko 16. huhtikuuta 2025

Pieni ja punainen ( Huhtikuun haaste )

Olin ajatellut kirjoittaa postauksen eläinten kuulumisista mutta kappas, Kristiina K:n huhtikuun haasteen aiheena on pieni ja punainen, ja mitä tulikaan heti mieleen ;) 

Pipsa täyttää 22.4 huikeat 17 vuotta. Koko elämänsä ollut terve kissa, pari hammasremonttia on tehty ja muutamia hampaita poistettu. Vuosi sitten tasan tarkkaan 16 v synttäripäivänä oltiin kinikalla hakemassa lääkettä pissatulehdukseen. Se on ollut ainut sairastaminen. Huomasin silloin kun yritti pissata kukkaan ja oli levoton, lopulta hiekkalaatikossa oli vähän verta. 



Pipsa on muuten kiva kissa mutta aina ollut yöeläjä. Tässä joku aika sitten oli vaihe jolloin se herätti minut aina yöllä klo 3. Ja nyt tässä asuessa olen ollut huono nukkuja, näen painajaisia jopa 3-4 yötä viikossa, heräilen jatkuvasti pieneenkin ääneen enkä saa unta. Toivottavasti nämä ei ole oireita vaihdevuosista. Mutta siis silloin olin valmis tekemään kissasta rukkaset, nyt tämä on helpottanut kun annan vasten nukkumaan menoa raksuja ja maitoa ( jos on ). Mielelläni en vaan raksuja syöttäisi kun ne kiellettiin tuon pissatulehduksen jälkeen, mutta kun kai mullakin olisi oikeus nukkua.

Koira on siinä mielessä helpompi eläin kun se uskoo jos sanotaan että hiljaa. Kissa ei. Se naukuu nurkan takaa ja tekee mitä vaan saadakseen ihmisen ylös ruoan takia. Siksi tämä on mulle viimeinen kissa eikä tule enää kissaa. Koiran myötä olen muutenkin tullut enemmän koiraihmiseksi. Se vaan on nykyään niin :) 

Pipsa on kuitenkin ollut paras kissa ikinä. Mulla on ollut kissa pienestä vauvasta asti. Sain ekan kissani Murren sukulaiseltani kun olin vauva. Se annettiin koska teki jotain tuhoja kukkamullissa tms. En muista tarkkaan. Mutta siksihän Pipsakin mulle annettiin koska teki tuhoja. Ja nuorena se teki niitä minunkin luona, ei onneksi enää näin vanhana. Mutta onhan tästä kaksikosta seuraa tosilleen kun olen töissä. Eihän se varmasti herkkua koirallekaan ole olla kerrostalossa yksiössä mutta nyt on näin. 

Ja tottakai tästä kaksikosta on iloa myös minulle. Olisin tosi yksinäinen jos näitä ei olisi :) pelkään joka päivä koiran menettämistä, nyt 10 vuoden kohdalla se paniikki on iskenyt että loppusuoralla mennään. Ja että saanko uutta koiraa kun asun kerrostalossa ja yksiössä? Käyn töissä ja päivät on pitkähköjä. Tälläistä sitä pohtii vaikka ei pitäisi murehtia. Se on kuitenkin selvää että seuraava lemmikki on koira.

Mitä sinä valitsisit pieneksi ja punaiseksi haasteeseen?


4 kommenttia:

  1. Onnea pitkäikäisestä kissasta<3 Kissat ovat just siksi niin mainioita, kun eivät yhtään epäile omaa ylivertaisuuttaan. Kissan viehätys on ehkä juuri siinä, että ne on oman elämänsä kuninkaallisia.

    Kuulostaa siltä, etteivät tämän hetkiset olosuhteesi ole oikein ideaalit koiralle, jos olet pitkät päivät poissa. Asunnon koko tuskin on ongelma, jos koiralle on muuten aktiviteettia ja mielekästä tekemistä. Onneksi tilanteet voi muuttua. Ja Hipulla voi olla edessä vaikka kuinka paljon hyviä vuosia! Shelteille ei ole tavatonta, että ne voi elää vaikka 16-vuotiaiksi ja lapparitkin on pitkäikäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) tänä aamuna taas herättiin kolmelta koska kuninkaallinen oli sitä mieltä...
      Toivottavasti Hipulla on vielä monta vuotta edessä, ja tiedän että olosuhteet ei ainakaan pennulle ole otolliset. Silloin olisivat jos olisi toinen ihminen auttamassa mutta nyt ei ole. Hippu onneksi pärjää ja on se välillä mulla työssä mukana, ja vapaa-ajalla se on aina mukana <3

      Poista
  2. Ihana punaturkki! Punaiset kissat on jotenkin spesiaaleja monesti. :) Mulla on löytökissa Tommi, myöskin punaturkki. Se pyöri jokunen vuosi sitten aikansa pihapiirissä, joten vein sen löytöeläinkotiin ja tykästyin jo automatkan aikana niin paljon, että jätin heti yhteystietoni löytölään, jos omistajaa ei löydettäisi ja kissalle alettaisiin etsiä uutta kotia. Niinhän siinä kävi, että lopulta se tuli mulle. Hyvin löydetty. :D Tommikin herättää joka yö tiettyyn aikaan, tosin onneksi "vasta" kuudelta, eikä kolmelta! Toisaalta tämä ei tunnu olevan mikään ohimenevä vaihe, vaan pysyvä tila... :D Välillä tulee heitettyä vitsiä, että Tommi on varmaan ollut jonkun aamuvirkun vanhuksen kissa aiemmin, niin on tottunut heräämään aikaisin. Kuudelta alkaa kauhea terrorisointi ja riehuminen, joten kovin kummoista unta ei enää sen jälkeen kyllä saa nukuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat :) tuo sama riehuminen on täälläkin ja onhan se ärsyttävää. En oikein muista millaista on kun saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa. Koira nukkuu hiljaa yhtä pitkään kuin minäkin, mutta heti se on valppaana kun silmät aukaisen :) Ihana löytö sattunut sinun kohdallesi, ikävää kun kukaan ei Tommia kaipaillut :/ vaikka sinun onnihan se on...

      Poista

Kiitos kommentista <3