tiistai 4. helmikuuta 2014

Katsaus herkkulakkoon

Muistatte varmaan kun tammikuussa lupasin sokerittoman kuukauden? Kuukauden edetessä kirjoitin tässä päiväkirjaa jota voin myöhemmin käydä lukemassa. Mullehan tämä blogi on osaltaan päiväkirja, on tosi hauska lukea jotain vanhempia postauksia. Välillä ihan hävettää...eikä ihan vähän.

Pari ekaa päivää. 
Uuteen ruokavalioon on helppo totutella koska "Juttailen" muutenkin. Eli aamupuuro raejuustolla ja maitorahka on tuttua kamaa, pidän niistä ja syön mielelläni. 

Ateriarytmini on tälläinen:

Klo 5 : Puuroa kevyt mehukeitolla ja raejuustolla
Klo 8 : Leader So Low-Carb Protein patukka
Klo 10.30 - 11 : Salaatti jossa raejuustoa / papuja / kananmunaa / tonnikalaa
Klo 14 : Kotiruoka ( lautasmalli puolet salaattia ) + 1 - 2 leipää
Sitten illalla hedelmää / joskus pari leipää/näkkäriä / teetä / maitorahka hedelmillä



Näinä ekoina päivinä mietin tätä suhtautumistani syömiseen. Olen kaikki tai ei mitään -tyyppiä. Eli näin lakon aikana, en syö karkkia tai mitään pullaa. Olen tosi tiukka ja vetelen mieluummin menemään miinuskaloreilla. Pidän jopa siitä näläntunteesta. Jollain tavalla mietin, onko tämä jotain rankaisua itseään kohtaan? Tuntuu että mitään ei saa syödä, kaikessa on kaloreita ja mietin vaan pakonomaisesti onnistumista.

Pyöritän mielessäni herkkuja. Voisilmäpullaa tai Pullava voisilmäpitkoa tekee mieli. Mietin mitä karkkia syön sitten kun lakko on ohi. Fazerin sinistä ainakin. Maha kurnii. Kaupassa on kuitenkin helppo käydä kun kulkee nokka pystyssä karkkihyllyjen ohi. 

Vieraat tuovat tullessaan suklaata, kyllä lakkolaista koetellaan jo toisena päivänä. Mutta tiedän että avaan paketin vasta helmikuussa ja tosissani nautiskelen tästä suklaasta :) kiitos Sanni :) illalla yllätän mieheni syömästä suklaata ( ei tätä  onneksi ). Luulin että hänkin lakkoilee tukenani mutta lakko ei kuulema koske häntä ;) en sorru silti!



Eka viikonloppu on varmasti vaikea, näin ajattelin. Mutta yllättävän helposti meni! Söin kunnon aamupalan eli puuroa + leipää jos olin lähdössä kaupungille. Muuten söin pari leipää ja hedelmää. Välipaloina porkkanaa tai hedelmää. 
Kotiruoka ja kylkiäisenä näkkäriä/leipää. On muuten sairaan hyvää tuo SunSpeltin Spelt-mustikka näkkäri. Siihen tulee himo! Illalla söin rahkaa mansikoilla. Ennen viikonloppuna puputin karkkia, Ben & Jerrysiä, joulutorttuja tai muuta pullaa...



Toka viikonloppu meni hyvin. Ei mielitekoja vaikka yleensä ajoitin viikonloput lepäilyyn ja karkkeiluun. Lisäksi vieraiden tullessa pöydässä oli pullaa. Nyt ostin elokuvan katsomiseen mulle ja mussulle puoliksi Ruissipsi pussin. Parempia sipsin korvikkeita ja toki hyviä valkosipulituorejuuston kanssa mutta sen nyt tietenkin passasin. Seuraavana päivänä kyllä vähän turvotti...vaikka kyseessä oli maltillinen pussi ( tämä ) ja sisällytin sen päivän kaloreihin ( 1500 ). 

Herkkulakkolaiselle pahoja paikkoja ovat tammikuussa kauppoihin tulevat uutuusherkut. Uusi Milka suklaalevy kummitteli kaupan hyllyssä, hitto vieköön. Muistan että Milkat tulivat suosi sitten alkukeväästä ja kyllä olen niitä mussuttanut useamman levyn...

Näihin kyllä piti sortua koska maapähkinää en voi vastustaa ja en tiennyt ovatko nämä rajoitetun ajan myynnissä. Mutta saa avata vasta helmikuussa!



Mutta jotenkin se herkkulakko alkoi sitten sujumaan! Tunsin itseni keventyneen, vaatteet ei kinnaa ja maha ei tursota. Tämän tunteen kun saavuttaa niin kaikki alkaa sujumaan. Lasken kaloreita ja ei huvita syödä herkkuja kun miettii miten ne lihottaa. Oli myös kiva tutustua uusiin ruokiin kuten ruusukaaliin. Ei tämä minusta mitään herkkua ole keitettynä ja maistuu vähän kitkerältä jos seisoo jääkaapissa. Mutta vähän kaloreita ja paljon hyvää sisältöä.



Viimeisenä viikonloppuna kävin kaverilla kylässä ja koska ihan minua varten oli tehty pullaa niin söin yhden. Mielestäni herkkulakko ei siihen kaatunut. Se maistui ihanalta mutta ei laukaissut mitään ahmimista. Menin kotiin ja mies oli kantanut vaikka mitä herkkuja kun hänen kaverinsa oli tulossa kylään. Laittelin kaikkea kahvipöytään ja kaveri toi vielä tullessaan Mozartin kuulia...mutta en ottanut kahvilla mitään. Kyllä se vie voiton katsoa että ahaa tässä keksissä on sata kaloria...olin ylpeä itsestäni!

Koska tämä meni näin hyvin, ajattelin jatkaa vielä helmikuukin. Ainakin! Ihanaa huomata vähän keventyneensä. Vaatteet menee kinnaamatta päälle ja maha ei tursota. Painonpudotukseksi veikkaan paria kiloa. Vaa´alla en käy koska paino ei tipu niin nopeasti kuin haluan. Jutan Superdieetti vauhtiin ei pysty ihminen joka on normaalipainon ylärajalla. Painon putoaminen on hidasta ja vaa`an lukemien kyttäys aiheuttaa minulla vain stressiä ja lyön hanskat tiskiin jos paino ei tipu nopeasti.
 Lisäksi mulla on oikeastikin suuri lihasmassa. Painoindeksin mukaan ( tehty mittaus salilla ) olen 13 kg ylipainoinen mutta itsestä ei siltä tunnu. Haluan pudottaa viitisen kiloa. Koen olevani normaali ja hyvännäköinen mahtuessani m-l 38-40 koon vaatteisiin. En ole ikinä s-xl ollutkaan. Lisäksi minulla on nyt itsevarmempi olo. On se jännä että tammikuun lopulla aloin huomaamaan että omg vaatteet menee niin kivasti päälle ;) tämmösiä myö akat ollaan, aina laihuttamassa ;)

Kirjoitan tätä nyt 2.2. Söin viikonloppuna Susu minttu pussin, synttäreillä kakkua ja muuta. En pode mitään huonoa omatuntoa, lakkohan oli virallisesti ohi. Sallin tämän herkuttelun koska maistui hyvältä mutta palaan lakkoon! Seuraava herkkupäivä helmikuun lopulla :)

Mutta kiinnostaisi kuulla miten muilla herkkulakkolaisilla meni?

34 kommenttia:

  1. Itsehän aloin karkinostolakkoon vuosi sitten tammikuussa. Lakko kieltää kaikenlaisten karkkien ja herkkujen ostamisen, mutta niitä saa syödä jos joku esim. töissä syntymäpäivän kunniaksi tai kylässä kahvipöydässä tarjoaa. Lakon oli tarkoitus päättyä kesän häihin, mutta se jäikin jatkuvaksi, koska sokerikoukusta irtautuminen on ollut niin huippu tunne. Yleensä ei edes tee mieli mitään makeaa, ja muutama karkki työpaikan kahvipöydässä toisinaan on ihan riittävästi. Yhden viikon lakkotauon pidimme kesällä, mutta siitä tuli niin paha olo, ettei ole tehnyt mieli uusia sitä enää..

    Suosittelen muillekin, jotka ei täyslakkoon halua/pysty. Itsellä tuli aikaisemmin kannettua vähän väliä karkkia kotiin ja työpaikan laatikkoon, kun sitä työsuhde-etuna saa hieman edukkaammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla miten pääsit sokerikoukusta irti. Hyvä asenne joka varmasti toimii :)

      Poista
  2. Itsekin olin Tammikuun herkuttomalla ja ai että miten hyvältä tuntui käydä pitkästä aikaa - ja hyvällä omalla tunnolla - paikallisessa S-marketissa hakemassa irtokarkkipussi. Tosin se katosi aika nopeasti parempiin suihin, saimpahan edes muutaman karkin. Sunnuntaina oli Tupperit, joissa söin mitä tarjolla oli. Nyt on alkanut Helmikuun toinen viikko ja mun ei edes tee mieli mitään herkkua. Niin nopeasti se ihminen oppii siihen herkuttomuuteen että vaivaisen kuukaudenkaan jälkeen ei vaan enää maistu. En tosin koskaan hirveästi makean perään ole ollutkaan, mulle hankaluuksia tuottaa pysyä erossa niistä sipseistä ja vastaavista suolaisista herkuista. Mutta nokka pystyssä ohi niidenkin hyllyn ja kyllä on hyvä fiilis.

    Ja aina herkut on hyvät korvata porkkanoilla ja Ranch-dipillä, voittaa karkin kyllä mennen tullen! :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla se heikkous on nimenomaan suklaa ja jäätelö. Halusin nähdä voiko ihminen päästä irti sokerikoukusta ja kyllä näköjään molemmat voitiin päästä. Hyvä sinä! Itse haluan pystyä siihen satunnaiseen herkutteluun ja pystyä kävelemään sortumatta karkkihyllyn ohi kaupassa :)

      Poista
  3. Ruusukaali on hyvää, jos siihen hieman laittaa voita. ;) Mutta onneksi rasvaa pitääkin vähän syödä, tietyt vitamiinit eivät ilman rasvaa imeydy. Tosin se voi ei ole sitä terveellisintä.
    Itse teen uunissa porkkanoista, lantusta ja perunoista (voi siis tehdä mistä vaan) paistosta, johon laitan aavistuksen hunajaa (no sokeriahan siinä on, mutta terveellistä). Suolaa päälle ja avot.
    Noissa proteiinipatukoissa on muuten järkyttävät määrät sokeria. En pysty niitä enää syömään, alkaa ihan äklöttämään.
    Tsemppiä! :)
    Itse olen kävellyt parin viikon aikana Sports Trackerin mukaan 49 km (9 kävelykertaa). Siihen lisäksi kuntosalikäynnit ja luistelut. Kesäksi kuntoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoituksella en valellut niitä voisulalla, siskoni tekee niin ja onhan se hyvää :) noita patukoita on kyllä mistä valita, nämä pitää hyvin nälän poissa ja ovat vähän makeita ;D aika hyvin olet liikkunut. Kesäksi kuntoon :)

      Poista
  4. BMI voi näyttää "ylipainoa", jos mitattava henkilö on lihaksikas. Läskilläkin voi olla lihasta ;) en viittaa tässä läskillä siis sinuun. Mutta jos on sekä ylimääräisiä kiloja ja rasvaa että lihaksia kehossa, niin bmi tulos voi olla vääristynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mä arvelinkin koska ihannepainoni olisi 58 kg ja sitä olen painanut viimeksi 15 vuotta sitten :D en tule sitä painoa enää näkemään :D

      Poista
    2. Minen muista millon viimeksi olisin ollut alle 60 kilon - ala-asteella? Mulla on aina ollut isot lihakset, varsinkin jaloissa, ihan perimän vuoksi ja jo pienenä aloitetun lentopalloharrastuksen vuoksi. Toki ylimääräistäkin on, mutta olen aika varma että alle 60Kg en tule koskaan pääsemään ihan vaan niiden lihasten takia :D Siksi heitänkin BMI:llä vesilintua.

      hanna
      www.hannamariav.com

      Poista
    3. Just siks en käy vaa`alla koska se lukema aiheuttaa ahdistusta vaikka ei pitäisi välittää.

      Poista
  5. Mä muuten rakastan noita Leaderin protskupatukoita, etenkin tuo jugurtti on iso iso iso suosikki. Tosin tuntuu jo vähän koukuttuneelta, mutta huit hait, mieluummin noita ku karkkia! (Ja ruusukaali <3)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta nää on hyviä välipaloja, parempia kuin leipä ja jogurtti. Mulla pitää hyvin nälkää poissa ja verensokeria tasaisena. Saan tosi helposti päänsäryn ja känkkäränkän jos tippuu liian alas :)

      Poista
  6. Ei ole syytä ruveta karkkilakolle, koska en tykkää sokeriherkuista. :D Suomalaiset karkit, blääh. :( Pullat ja nämäkin vain eivät houkuta minua. Oon moooonta vuotta ollut jo tällainen ettei oo makeat maistuneet. Joskus tietysti juhlan kunniaksi tai jossain vieraiden luona saatan jotain tarjolla olevaa syödä, mutta ei sen kummemmin ikinä lähde kaupan karkki/herkkuhyllyiltä mitään matkaan. Ja mitä mä sit herkuttelen? Noh, kaikkea suolaista! Sipsit, pähkinät, patongit ja sen sellaiset nam. <3 Tiedän kyllä miten pahaa tekisi, jos joutuisi kuukauden olla ilman suolaherkkuja. :D
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin eka sanoa että wau jos ei tee mitään mieli! Mutta onhan ne sipsit ja suolaisetkin pahetta :D itsekin pidän sipseistä mutta eivät ole pääpaheeni ja aika harvoin niitä ostan.

      Poista
  7. Olipa kiva lukea sun kokemuksia :) mä itse alotin viikko sitten sellasen ruokavalion, että hiilareita mahdollisimman vähän ja proteiinia paljon ja rasvaa sopivasti. Eikä tietenkään mitään herkkuja. Mulla on ennen ollut tapana syödä oikeesti joka päivä jotain karkkia, sipsiä, leivonnaisia tms. joten oli aika vaikea päästä pois siitä sokerikierteestä. 4 ensimmäistä päivää pysyin juur ja juur tolpillani ja oksettava olo pysyi aamusta iltaan.. kauhea shokki elimistölle kun ei saanut enää sokeria. Ja tietysti hiilarittomuus aiheutti sitä myös. Vaivuin epätoivoon ja joka ilta hoin itselleni että huomenna tää uus ruokavalio loppuu. No aamulla oli taas uusi päivä ja otin itseäni jälleen niskasta kiinni enkä lipsunut. Nyt kun 8 päivää on kulunut niin on tosi hyvä fiilis ja sokerikierre on selätetty!! :)

    Vähän kyllä pelottaa palata sitten joskus normaaliin ruokavalioon. Tai en usko että se ikinä muuttuu takaisin kokonaan entiseen mutta yhden herkkupäivän voisi ainakin itselle sallia :) Oon alkanut huomaamaan kuinka terveelliset ruokatavat vaikuttaa erittäin positiivisesti painoon ja ruumiinmuotoon!

    VastaaPoista
  8. Tosi hienoa että olet onnistunut! Tsemppiä! Itse ajattelen tämän olevan normaali ruokavalio. Ja pääpainona ajattelen ruoan olevan polttoainetta joka pitää käynnissä, auttaa jaksamaan ja sisältää proteiinia. Ehkä sinunkin pitäisi muuttaa ajatusta ja alkaa miettimään jos söisit näin loppuelämäsi? Niin minäkin ajattelin tehdä mutta syön myös satunnaisesti Mäkkärissä ja ravintolassa. Minusta se täyskielto ei toimi jos ajatellaan etten ikinä enää saa syödä sitä tai tuota. Dieetti on eri asia. Omasta päästä se on kiinni päästääkö dieetin loputtua lipsumaan. Itsehän lipsuin ja siksi nyt diettaillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä voisin harkita syöväni näin loppu elämäni mutta tosiaan sen verran on pakko antaa löysää että silloin tällöin saa syödä jossain ravintolassa muhkean hamburilaisaterian ja kerran viikossa herkutella karkein jne :) Täyskielto ei tuu kyllä kuuloonkaan mullakaan koska pitäähän elämästä nauttia ;D

      Poista
    2. Olen juuri samaa mieltä että elämästä pitää nauttia. Kaikkea kohtuudella ;)

      Poista
  9. Mun ei pitänytkään alunperin olla edes herkkulakossa, vaan olla kosmetiikkalakossa ja alkaa syömään aamupalaa. Molemmat tavotteet kosahti jo viikolla kaksi.. En tajua, minne itsekuri on jossain asioissa kadonnut ja uusien rutiinien opettelu tuntuu aivan ylivoimaisen hankalalta. Mutta ehkä minä tästä vielä joku päivä sisuunnun tavoittelemaan terveellisempää ja säästäväisempää elämäntyyliä :P
    Ja mitä tulee tuohon BMI:hin, se kyllä saattaa huijata ja onkin sanottu, ettei se sovellu lihaksikkaiden ihmisten mittaamiseen. Itse olen jo vuosia ollut samassa painossa, mutta kun elämässäni oli jakso, jolloin vielä harrastin liikuntaa, oli kroppa täysin erimallinen kun nyt kun olen jäänyt vain sohvalle rötväämään, vaikkei paino ole muuttunut mihinkään.
    Harrastatko muuten jotain muutakin kuin saliliikuntaa ruokavalion tueksi ja kuinka usein ylipäätään harrastat? Miten jaksat kaiken koti- ja blogihommien keskellä vielä harrastaa? :) Tsemiä helmikuullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sullekin! Pitää vaan lujana pysyä ja päättää että nyt onnistun!
      Ei mulla hirveästi ole sohvalla rötkyily aikaa. Illat on tosi tiiviitä kun työmatkaan menee aikaa, on kaupassa käyntiä, uunin lämmitystä, kotihommia...tosin silloin kun mies on kotona niin se tekee osan hommista. Käyn ma ja pe salilla, ke on kuntojumppa ja to käyn lenkillä. Työni on fyysistä. Nämä omat harrastukset tietysti tinkii siitä etten ehdi nähdä kavereita ja ei just ole aikaa rötkyilyyn. Yleensä sitten viikonloppuisin tapaan tuttavia ja rötkyän :)

      Poista
    2. Itsekin voisi juuri panostaa tuohon ajankäyttöön ja arjen tehokkuuteen. Mullakin työmatkat vie tunnin suuntaansa ja kotona kaikki hommat (onneksi ei talonlämmitys ole yksi näistä), elukat ja muka muuta :D Ei voi muuta kun nostaa hattua vain sinulle, blogikin ilostuttaa meitä muita joka päivä :)

      Poista
    3. Kiitos :) bloggaaminen kyllä on kiva harrastus ;)

      Poista
  10. Mullakin on suklaa ja jäätelö ne pahimmat houkuttelijat! Itse olen ollut aina hoikka, varmaan suurelta osin sen takia että minulla on lähes keskeytyksettä ollut 16-vuotiaasta saakka iso koira joka vaatii pitkiä lenkkejä. Nyt kun nykyinen koirani on nivelrikkoinen seniori jonka kanssa köpötellään vaan pikkukävelyitä ja oma polveni on leikkauskunnossa on muukin liikunta jäänyt vähemmälle. Painoni on salakavalasti päässyt nousemaan korkeammaksi mitä se on koskaan ollut (eipä sillä että siitä painosta voi mitään päätellä jos on paljon lihasta mutta mulla ei todellakaan tällä hetkellä ole...). Olipa "kiva" yllätys huomata että farkut jotka olivat ennen liian isot eivät mene enää jalkaan... Ja minun vaivalla hankitut lihakseni ovat kadonneet jonnekin!

    Ruoka- ja liikuntarempan merkeissä mennään tosiaan täälläkin siis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotan sulle onnistumista projektissa! Meillä on haaveissa koiravauva koska haluaisin saada miestä enemmän liikkeelle. Olisi kiva lenkittää yhdessä :)

      Poista
  11. Hei!

    Sokerihimosta pääsee, kun heivaa KAIKEN sokerin ruokavaliosta. Himo siis lähtee pysyvästi. Silloin kilot tippuvat ilman mitään ponnisteluja, koska keho polttaa omaa rasvaa energiakseen.

    Vilja, eli siis leipä, puuro, pasta, riisi, maissi sun muut=pelkkää sokeria. Ne nostavat insuliinin erityksen tappiin, jolloin rasva varastoituu. Suklaa, karkit, jätski sun muut kuten makeat hedelmät=pelkkää sokeria. Sama vaikutus. Sokeria ei ole pelkkä hienorakeinen valkoinen pöytäsokeri, vaan tärkkelyskin on sokeria. Esim ruisleipä on todella tehokas verensokerin nostattaja.

    Yleensä ruokahimot kertoo siitä, että elimistöllä on vieroitusoireita aineesta, jota sille ei pitäisi tarjota. Sokeri on tällainen, erittäin paha koukuttaja. Mielihyväkeskus aivoissa sitä huutaa, mutta kun tekee totaalilakon, niin himot häviävät. Aivot alkavat huutaa kunnon ruuan perään. Tämä edellyttää, että keholle tarjotaan tilalle ruokaa, joka on ravinteikasta ja tietysti sokeritonta.

    Nuo ruusukaalit on huippuruokaa, ja laita vaan voisulaa päälle. Kaikki lihat, maanpäälliset kasvikset ja rasvoista voi, neitsytoliiviöljy ja neitsytkookosöljy, pähkinät, siemenet, aitomaito, pastöroimattomat juustot... Siinä vasta alku listalle, millä sokerikoukusta pääsee. Aitokaakao, stevia, mantelijauhe, mascarponejuusto, kotimaiset marjat.. yms, leivontaherkuistakaan ei tarvitse luopua, kun etsii vhh reseptejä ja kokeilee mielikuvitustaan.

    Ei tarvitse juttailla pipo kireällä, ei laskea kaloreita, ei purra rystysiä karkkihyllyn edessä eikä miettiä poteeko syyllisyyttä vai tunteeko voitonriemua satunnaisista itsekuri-onnistumisista.

    On tällä nimikin, kuten jo varmaan arvasitkin, vhh. Vähähiilihydraattinen ruokavalio. Veren rasva-arvot kohenee ja tasaantuu, insuliinin eritys ja ehkä jopa pieni alkava resistenssi rauhoittuu, paino tippuu itsekseen jne. Kannattaa selvittää ja lukea netistä tai kirjoista, vhh:ta on oikeastaan naurettavan helppoa noudattaa. Voi kokeilla vaikka 2-3 viikkoa, katsoa, miltä kehossa tuntuu. Sokeriseen elämäntapaan pääsee aina takaisin, ei sokeriherkut kaupasta lopu. Tosin voi käydä niinkin, että vhh alkaa tuntumaan niin hyvältä, että sokeria ei enää teekään mieli.

    Kaikenlainen liikunta ja painoharjoittelu sopii vhh ruokavalioon täysin, vaikka välillä näkee väitettävän muuta. Mikä parasta, vhh:lla lihakset pysyy ja rasva lähtee. Sitäpaitsi kovatahtinen liikunta pikemminkin rappeuttaa elimistöä kuin terveyttää sitä.

    Juttailu ei siksikään kannata, että tavallisen ihmisen on lähes mahdotonta päästä sellaisiin mittoihin ilman kiellettyjä aineita. Näin se vaan on, alan ihmiset tietää.

    Mutta tämä oli vaan ehdotus, itse tietysti tiedät parhaiten mitä haluat, ei tarvitse kenenkään provosoitua. Ja eikös blogikollegasikin ole vhh:lainen ;) Tsemppiä!

    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielipiteestäsi :) en provosoitunut tai vetänyt herneitä nenään. Mutta itse tunnen itseni ja tiedän etten varmasti jaksaisi fyysistä työtä ja liikuntaa siihen päälle karppaamalla. Jollekin toiselle karppaus sopii ja hyvä niin. Jokainen toki saa syödä miten tahtoo mutta kannattaa miettiä mitä se itselle tekee. Itse en ennätä miettiä monimutkaisia ruokia eikä yksinkertaisesti ole varaa kalliisiin ruokiin. En olisi Jutta linjalla jos kokisin raejuuston ja rahkan vastenmieliseksi.
      Mulla särähti vähän korvaan tuo ettei niihin mittoihin pääse ilman kiellettyjä aineita. Kehonrakentajat kyllä testataan säännöllisesti jotta kyseisillä aineilla ei voi huijata. Mutta ei enempää siitä, asiantuntija enkä kehonrakentaja en ole. Mutta Jutta on kyllä idolini ja haluaisin tietty näyttää yhtä hyvältä :) en ole samaa mieltä tuota liikunnan rappeuttamisesta. Itse saan liikunnasta hyvän mielen, hyvän kunnon ja niska-hartiakivut pois :)

      Poista
    2. Mä myös vastaan tähän. Vhh:lla on monta muotoa, eikä se missään nimessä ole "hiilariton". Laitan loppuun vielä linkin, missä on ateriamatriisi, josta näkyy, että hyväkarppaamalla voi syödä yllättävän paljon ruokia.

      http://karppaus.info/wiki/index.php?title=Ateriamatriisi

      Ei paljoa eroa juttaamisesta, eihän? :D

      Poista
    3. ^No ei paljoa paitsi peruna, rasva ja einekset. Mutta Juttailu on mun valinta enkä koe tarvetta sitä muuttaa koska saan sillä hyvän olon :) ja en siis puhtaasti Juttaile, syön myös eineksiä välillä. Karppaaminen ei ole ainut ja oikea vaihtoehto, ihmiset vähän liian sinisilmäisesti uskoo siihen :)

      Poista
    4. Juu, missään tapauksessa ei tässä kenenkään ruokavalioita ollakaan muuttamassa. Toiselle sopii toinen ja seuraavalle kolmas. Siinä mun mielestä ollaan sinisilmäisiä, että uskotaan yhteen ja ainoaan oikeaan ruokavalioon. :)

      Mä olen ilmeisesti sitten käsittänyt juttailun ihan väärin, koska luulin että siinäkin karsitaan hiilareita, suositaan kasviksia jne.

      Poista
    5. Kyllä Juttailussa mun mielestä saa syödä perunaa ja leipää ruoalla. Luin sen dieettiohjeen netistä. Karppaamisessa ne kielletään. Karppi on vähäenergisempaa, itse lasken kalorit, yritän syödä proteiinia eniten.
      Olen kasvanut terveeksi jokapäiväisellä perunalla ja leivällä, sitä syötiin joka päivä. Jokainen perheessämme on normaalipainoinen. Siksi ihmettelen perunan ja leivän parjaamista, niiden pitää kuulua normaaliin arkiruokavalioon. Karppaamisesta on tehty liikaa muotijuttu. Mutta kukin tavallaan, ei minulta ole pois jos joku karppaa :)

      Poista
  12. Urheilun näkökulmasta vhh-ruokavalioon kannattaa tutustua esim. Björn Ferryn kautta =) Kuka ihmeen Björn? Se selviää lukemalla.

    Björn Ferry & Catherine Schück: FERRY FOOD (VHH)


    ps. vhh ei ole muotijuttu laisinkaan. Pieni katsaus ihmisen evoluutioon myös kannattaa.

    pps. vaikka tämä vhh:n toistaminen jankutukselta tuntuukin, niin en halua väkisin käännyttää ketään. Jos joku kokeilee vhh-ruokavaliota, niin halu siihen pitää syntyä omasta tahdosta ja uteliaisuudesta. Yleensä vhh:ta moittivat äänekkäimmin ne, jotka sitä eivät ole kokeilleet. Mutta en olisi kommentoinut ap kirjoitusta ollenkaan, ellen tuntisi, että siitä todella voisi olla hyötyä. Voin vain hehkuttaa vhh:ta sen tähden, että olen itse saanut siitä niin moneen vaivaan avun, ja voin paremmin kuin ennen sitä. Ja hieman siksikin, että niin monet yhäkin suhtautuvat siihen niin kielteisesti ja epäillen. Haluan osaltani häivyttää ennakkoluuloja. Ja jos joku innostuukin tutkimaan asioita ja vaikka kokeilemaan vhh:ta, niin se on tietenkin todella hienoa. Kokeilemiseen riittää esim. 2 viikkoa, jo siinä ajassa pystyy huomaamaan muutoksia.

    Anni



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai on hienoa jos joku löytää itselle sopivan ruokavalion. Kiva että sinä olet löytänyt. Itse vaan olen karppaamista vastaan koska en ole kiinnostunut siitä, en halua kokeilla ja en usko sen sopivan juuri minulle. Olen kokeillut esim. Nutraamista ja niin vähät kalorit saivat mahan kurnimaan ja en saanut unta kun oli niin kova nälkä. Nutraus ja karppi eivät ole sama asia mutta itse tiedän millä ruokavaliolla jaksan liikkua ja treenata salilla :) siksi en halua sitä vaihtaa :) ja kun en halua jättää sokeria kokonaan enkä leipää, viljaa tai jauhoja niin ei minusta karppaajaa edes ikinä tulisi ;)

      Poista
  13. Nuo ovat juuri ne isoimmat "esteet", jotka kuulee useimmiten: mielenkiinnottomuus, haluttomuus ja ennakkoluulo. Niille kukaan ulkopuolinen ei voi mitään, ne ovat osa ihmisten luontaista muutosvastarintaa. Samaan haluttomuuteen törmää päivittäin, ja virallinen taho, kuten lääkärit ja ravintoneuvojat, pitävät vhh:ta huuhaana. Politiikka ja lääketeollisuus ovat naimisissa keskenään: bisneksille kävisi huonosti, jos kaikki tervehtyisivätkin yhtäkkiä, kun ei olisi sairaita, joita hoitaa kalliilla lääkkeillä. Kun tutkii yhteyksiä, niin silmät aukeavat.

    Mutta nou hätä, en ole käännyttämässä sinua, sekun kerroin pomminvarman konstin päästä sokeririippuvuudesta. Voihan olla, että vaikka joku lukijoistasi kiinnostuu vhh:sta nämä viestit lukiessaan. Toiset ärsyyntyy, jotkut kiinnostuu. Vhh auttaa nimittäin kynsiin, hiuksiin ja ihoonkin positiivisella tavalla. Esim akne rauhoittuu ja kynnet vahvistuu.

    Onneksi sanoit itse, että karppaus (itse käytän vhh nimitystä) ja Nutrilett-tuotteet eivät ole sama asia. Niillä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Kuvailemasi nälkä liittyy kitu-dieetteihin, päinvastoin kuin vhh-ruokavalioon. Vhh pitää nälän todellakin loitolla, siinä yksi sen hienous.

    Ja tuossa jossain aiemmissa viesteissä sivusit ajan puutetta, ruokien monimutkaisuutta ja kalliutta. Tuota hintaa on tietysti hankala verrata ilman tietoa, mistä ruoka-aineista puhutaan, mutta vhh ruuat nimenomaan vievät vähemmän aikaa valmistaa, kun yksi lisuke, eli perunat, pasta/riisi, jää tekemättä. Kaikki muu vie saman ajan kuin normaali ruuanlaitto yleensäkin. Monimutkaisuuskin on harhaluulo. Se oikeasti on. Vhh ruuat ovat erittäin simppeleitä, en voi antaa muuta esimerkkiä kuin sen, että tutustuu edes muutamaan.

    Urheilu ja vhh-ruoka.. Jos ei kokeile, ei saa myöskään tuomita heti kättelyssä. Se Björn F. antaa paljon tietoa aiheesta.

    Eri ihmisillä on erilaisia taipumuksia sairastua. Yksi on altis diabetekselle, toinen syövälle, kolmas suolistosairauksille, neljäs dementialle/alzheimerille, viides s&v-taudeille, kroonisille tulehduksille jne. Geeniperimä vaikuttaa, mutta niin vaikuttaa myös syömämme ravinto. Oikealla ravinnolla voimme ns. pitää sairastavuuteen liittyvät geenit kiinni, kun taas sopimattomalla ravinnolla geenit "aukeavat/aktivoituvat". Jopa jo sairastuneen ihmisen sairaus voidaan pysäyttää oikeanlaisella ruualla, mikä on tapahtunut omassa perheessäni. Esim. syöpäsolut käyttävät sokeria ravinnokseen, ja poistamalla niiltä ravinto, ne kuihtuvat. Suolisto laulaa hoosiannaa, kun se pääsee eroon viljoista. Viljojen gluteeni (ja muut sen kaltaiset viljaproteiinit) sekä lektiini (kasvien oma myrkky kasvinsyöjätuholaisia vastaan) ovat myrkkyä myös ihmiselle.

    No, mentiin hieman blogin genren ulkopuolelle, mutta kiitos kuitenkin, että olet julkaissut viestini. Mukavaa myös, että olet keskustellut kanssani tästä.

    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen keskustelu :) vaikka en itse halua karpata niin lukijoissa varmasti on aiheesta kiinnostuneita. Juuri luin Sannin blogista esittelyä karpin kuiva-ainakaapista. Kyllä luen aiheesta ja en kiellä terveysvaikutuksia joita tosin on muissakin ruokavalioissa.

      Poista

♥ Thanks For The Comment ♥